Oli kesäinen ilta ja istuskelimme isäni kanssa katsomassa iltauutisia, tai isä katsoi uutisia ja minä pelasin tabletilla peliä. Asumme pienessä omakotitalossa vuokralla ja nurkissa saattaa joskus kolahdella, mutta tämä ei ollut mikään ns. luonnollisen selityksen kattava selitys, sillä kuulimme selkeästi, kun joku yski eteisessä. Koiramme, joka oli siihen asti makoillut hiljaa jalkaterieni päällä alkoi murista vihaisena ja kieltämättä minä pelkäsin. Isä katsoi hämmentyneenä minua ja kysyi oliko joku tullut ja menipä vielä katsomaan, niin ei ollut ketään ja ulko-ovikin oli lukossa.
Kun isä lopulta sammutti television ja aloimme käydä nukkumaan, niin ääni toistui ja koira haukahteli nyt jo enemmän. Yhtäkkiä keittiöstä kuului muutamaa kuukautta aiemmin kuolleen isoisän ääni, joka sanoi selvästi: ”Löytyihän se.” Katsoimme isän kanssa toisiamme pitkään ja isä sitten sanoi: ”Hyvä juttu, nyt voit olla huoleti siellä toisella puolen.” Sen jälkeen ei enää kuulunut mitään.
En kuitenkaan nukahtanut heti ja isäkin istui sängylläni vähän aikaa, kun kysyin: ”Mitähän ukki löysi?” Isä naurahti ja kohautti olkiaan ja totesi ettei tiennyt. Noustessaan hän potkaisi vahingossa lattialla olevan laukun kumoon ja sieltä pyörähti lattialle, melko vanha riipus, jonka sain mummoltani lahjaksi ollessani 10-vuotias. Riipus kuitenkin katosi oudosti pari vuotta sitten ollessani ukin luona ja laukku mistä riipus löytyi, on ostettu vain n.kuukausi ennen korun löytymistä.
Ukki näemmä jatkoi riipuksen etsimistä vielä rajan takaa ja olen ikuisesti kiitollinen, että hän kävi tuomassa sen minulle takaisin, riipus on nimittäin minulle hyvin tärkeä. Lapsena aina mummon ja ukin luona ollessa ihastelin mummon kaunista riipusta ja hän sanoi saaneensa sen vanhemmiltaan, palkinnoksi, kun oli saanut hyvän todistuksen ja sain itse riipuksen, ahkeruudestani palkaksi.
2 vastausta aiheeseen Vierailu rajan takaa