Olin hoitajan opintojeni aikana ja niiden jälkeen töissä vanhassa vanhaiskodissa. Heti ensimmäisenä kesänä kuulin tarinoita paikan kummituksesta jonka askeleet kuuluivat tyhjillä käytävillä yöllä ja joka ajeli hissillä yksikseen. Päiväsaikaan kummitusta ei havaittu paitsi joskus käydessäni vintissä aistin siellä jotakin erilaista.
Monina öinä tunsin kummituksen seuraavan minua töissäni ja toisinaan kuulin askeleita käytävältä ja yhden kerran näin hissin ovien aukenevan itsestään ja kuulin hissin liikkuvan vaikka sitä ei saanut liikkeelle ilman avainta.
Vahvimmin aistin kummituksen läsnäolon lääkkeenjakohuoneessa. Tämä tapahtui samana kesänä kun valmistuin hoitajaksi. Olin yövuorossa jakamassa lääkkeitä ja aistin kummituksen jälleen kerran olevan takani. Yleensä olin vain käskenyt sitä pysymään poissa, että saisin keskittyä lääkkeiden jakoon.
Tälläkin kertaa tein niin ja pyysin kummitusta antamaan minulle rauhan. Aistin, että kummistus edelleen seisoi takanani ja yhtäkkiä tunsin kämmenen hipaisun poskellani ja sen jälkeen kummitus poistui. Puhuin asiasta ystävälleni ja hän kehoitti minua kysymään kummitukselta mitä tämä halusi.
Otin seuraavana yövuoronani mukaan heilurin ja aloitin selittämällä kummitukselle asiani ja että halusin auttaa sitä pääsemään rauhaan. Kyselin kummitukselta monia asioita ja sain selville, että kummitus oli nainen ja kuollut joskus 1950-luvun lopussa 62-vuotiaana. Hänen kuolemaansa oli liittynyt jotakin erikoista, mutta en päässyt selvyyteen mitä se oli ollut.
Tuon jälkeen en tätä samaista kummitusta enää aistinut, mutta muutaman muun kummituksen aistin siellä edelleen ja vieläkin käytävältä kuuluu paljaiden jalkojen ääntä ja hissi ajelee itsekseen.
Vanhainkodista kummitukset tuskin loppuvat koskaan, mutta olen iloinen jos edes yksi niistä sai rauhan ja pääsi jatkamaan matkaa eteenpäin.
