• Vaeltelijat

    Tapahtumapaikka
    Raahe

    Tapahtuma-aika
    2001

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Lumihiutale

    Kaikki nämä oudot ilmiöt alkoivat suunnilleen silloin kun olin 4 tai 5 vuotias, kun muutimme uuteen taloomme (vuonna 2001), joka on rakennettu 50-luvulla. Talo on suurehko ja kolme kerroksinen (yläkerta, alakerta ja kellarikerros, missä on autotalli) ja se toiminut kyläkauppana ja postina sekä paikan ylläpitäjien kotina tuolloin 50-90 -lukujen välisenä aikana. Ensimmäisenä kun astuin tähän uuteen kotiimme, tunsin ilmapiirin olevan jotenkin erilainen, kuin muissa taloissa, missä olen käynyt. Saattoihan se johtua myös talon iästä.

    No, sitten varsinaiseen tarinaan. Ensimmäisen viikon talossa asuttuamme, olin yhtenä iltana menossa portaita yläkertaan, katsoen askeleitani etten kompastuisi. Sitten portaiden yläpäässä nostin katseeni ja näin jonkin matkaa edessäni istuvan valkeisiin pukeutuneen nuoren miehen hyvin mietteliään näköisenä. Säikähdin ihan mielettömästi ja juoksin alakertaan ja yritin selittää vanhemilleni mitä näin. He eivät tietenkään ottaneet minua todesta, mutta kävivät kitenkin tarkistamassa, ettei kukaan ole murtautunut meille. Ketään ei näkynyt tai kuulunut, joten asia meni vain lapsen vilkkaan mielikuvtuksen piikkiin. Sen jälkeen yläkerrasta on välillä kuulunut askelia, vaikka kukaan ei siellä olisi sillä hetkellä.

    Muutama vuosi myöhemmin kun olin menossa alakertaan, näin edessäni olevasta portaikon ikkunasta, että takanani oli joku vaalea, minua parin pään verran pidempi hahmo. Pinkaisin vauhdilla alakertaan ja kerroin jälleen näkemästäni. Pikkusiskoni sanoi että hänkin on nähnyt ja kuullut jotain outoa yläkerrassa, muttei ole uskaltanut sanoa sitä aiemmin, jos häntä ei olisi uskottukkaan.

    Sen jälkeen ei taas ollut näkynyt mitään pidempään aikaan, mutta askelia tyhjästä kuului yhä silloin tällöin.

    Sitten, kun vuonna 2010 aloitimme isomman remontin yläkerrassa (alakerta remontoitiin heti kun, oltiin muutettu) alkoi alakerrassakin kuulua askelia tyhjästä. Kerran kaikki kuulimme kuinka, joku askelsi olohuoneessa ja huokaisi, mutta kukaan ei tietenkään ollut siellä. Siihen mennessä olimme kaikki kyllä tottuneet jo tähän ’vaeltelijaan’, mutta sillä kerralla hän kyllä säikäytti kaikki.

    Remontin jälkeen yläkerrassa alkoi tapahtua yhä useammin. Luulin kerran että pikkusiskoni oli leikkimässä huoneessaan, kun sielä kuului lelulaatikon penkomista ja ääniä, kuin joku olisi leikkinyt siellä. Mutta olin varma että siskoni oli ollut alakerrassa vielä hetki sitten, enkä ollut kuullut hänen tulevan yläkertaan, joten kysyin että oliko hän siellä ja menin samalla huoneen ovelle. Huoneessa ei ollut ketään ja siellä oli yhtäkkiä ihan hiljaista. Siskon vastaus kuului alakerrasta.

    Toinen vielä selittämättömämpi juttu oli, kun minä olin yläkerran vessassa peilailemassa ja siskoni istui huoneeni ovan edessä tuolilla lukemassa Aku Ankkaa. Huoneeni ovi oli kiinni silloin, mutta ihan yhtäkkiä oven kahva meni alas ja oli siinä hetken, ja tuijotimme ovea silmät selällään ja yhtäkkiä ovi rysähti auki tuolia vasten, jolla pikkusiskoni istui. Lukittauduimme säikähtäneinä vessaan muutamaksi minuutiksi, ennen kuin uskalsimme tulla pois. Kummallekkaan ei käynyt kuinkaan, mutta ovessa on vieläkin lommo rysäyksestä. Sen jälkeen talossa oli aika pitkään hiljaista.

    Sitten 2011 -vuodesta eteenpäin askeleet ovat taas jatkuneet. Olimme myös huomanneet että talossa tuntui kummittelevan kaksi henkeä, toinen se nuori mies ja toinen suurinpiirtein 5-8 vuotias tyttö. Ensimmäisen kerran tämän tyttö hengen havaitsimme vuoden 2011 lopulla, kun olimme pikkusiskojeni kanssa yläkerrassa ja joku sanoi puoliselkeään ääneen jotain, säikähdimme, sillä tiesimme ettei kukaan meistä sanonut mitään. Toisen (ja viimeisimmän) kerran näimme tämän tyttöhengen kun, minä ja sisko oltiin menossa yläkertaan hänen huoneeseensa, kuulimme vessasta pienen kolahduksen ja katsoimme sinne päin. Peiliä kohti lavuaarin yli kurkotti pieni tyttö kesäisessä mekossa (keskellä talvea) yrittäen kurkata peiliin, mutta pienen säikähdyksen aiheuttaman poisvilkaisun jälkeen ketään ei näkynyt vessassa.

    Useampiakin outoja ääniä ja askelia ja varjoja on ollut, mutta ei niin selkeitä ja säikäyttäviä kuin nämä. Mutta olemme jo tottuneet siihen ettemme ole talon ainoat asukit, mutta välillä he pääsevät säikäyttämään. Mutta yleensä kun olemme nähneet näitä kahta henkeä, he sillä hetkellä ovat yleensä olleet tekemässä jotain ja luultavasti ovat itsekkin säikähtäneet meitä tullessaan nähdyiksi ja siksi kadonneet, koska he katoavat aina, kun säikähdämme heitä.

    Vieläkin asumme samaisessa talossa ja olen myös yrittänyt selvittää keitä nämä henget ovat. Luulen että tämä tyttöhenki saattaa olla yhden 60- luvun alussa kuolleen tytön henki, joka kuoli talon viereisellä tiellä jäätyään rekan alle. Nuoren mieshengen henkilöllisyys on vielä mysteeri, mutta ei sitä tiedä, jos hän vaikka on jonkin autokolarin uhri, sillä talon ohitsekulkevan tien läheisyydessä on ollut muutamia kuolonkolareita taannoin 60-90 -luvulla.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2001, Raahe, Tunnistamaton henki.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti