• Tieto kuolemasta

    Tapahtumapaikka
    Kaustinen

    Tapahtuma-aika
    2013

    Aaveen muoto
    Outo tapaus

    Kertojana toimi
    Nuori tyttö

    Meidän isosetä, siis äidin setä, oli pian täyttämässä 90. Hän oli ahkerasti puolustanut suomea sota-aikana tykkimiehenä ja oli sen sekä korkean iän takia lähes kuuro. Eräänä viikonloppuaamuna heräsin noin kymmenen-yhdentoista maissa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että onko isosetäni hengissä. Hetken oltuani koneella menin hakemaan ruokaa keittiöstä ja laitoin ruaat mikroon. Samaan aikaan äidin puhelin soi. Tiesin jo katsomatta kuka soitti – äidin sisko. Vein äidille puhelimen ja sanoin, että ”Lessu soittaa”.

    Äiti katsoi puhelimen ruutua hetken ja sitten vastasi. Menin takaisin keittiöön. Keittiö ja olohuone ovat melkein vierekkäin, joten kuulin äidin puhelun hyvin. Tiesin jo silloin, mitä on käynnyt. Äiti sanoi ”Sille ei voi mitään.” ja lopetti puhelun hetken päästä. Äiti tuli mun luo ja avasi suunsa, mutta ennen kuin hän kerkesi sanoa sanaakaan, sanoin ”Isosetä on kuollut.” Äiti ihmetteli ja kysyi, mistä minä sen tiesin. Kerroin ensimmäisesti ajatuksestani aamulla. Äidilläkin oli kuulema ollut ahdistava olo koko aamupäivän. Äiti kertoi, että isosetä oltiin löydetty noin kymmenen-yhdentoista maissa kuolleena lattialta – samoihin aikoihin kuin minä siis heräsin ja satuin ajattelemaan juuri häntä juuri sillä hetkellä.

    Erikoista hänen suvussaan on myös se, että hänen suvussaan kolme henkilöä on kuollut kahdenkymmenen vuoden välein seitsemän loppuisella luvulla – hänen äitinsä -67, hänen siskonsa -87 ja hänen veljensä -07. Hieman ennen kuin hänen veljensä kuoli -07, olimme hänen luonaan äitini kanssa. Hän oli jo täysin tokkurassa ja sanoi ”Ida tulee hakemaan”. Ida on minun, mutta myös hänen äitinsä, nimi. En tajunnut sitä heti itse, tietenkään, olin silloin vasta yhdeksän vuotias.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2013, Kaustinen, Outo ilmiö.


  • 2 vastausta aiheeseen Tieto kuolemasta

    1. anakoo sanoopi:

      Nuo ”etiäiset” ovat kyllä aikamoisia :/ tiedän tunteen. Mäkin sain 13 vuotta sitten tiedon läheisen kuolemasta enneunen muodossa. Olin silloin 10-vuotias, kun näin unen, jossa vietettiin mummoni silloisen miesystävän hautajaisia. Muistan siitä lähinnä vain surun, joka ei ollut ihan pientä, koska pidin hänestä kovasti. Melkein kaikki pitivät, koska hän oli mukava mies. Ei kulunut montaakaan kuukautta kun hautajaisia vietettiin oikeasti. Syöpä vei hänet hyvin nopeasti. Näitä etiäisiä on ollut perhepiirissä enemmänkin.

    2. surusilmä sanoopi:

      Minulla on hiukan samanlainen kokemus mutta oman veljeni kuolemasta. Tunsin sen jo vuosia ennen kuin se tapahtui, olin itse jotain 12 vuotias ja vielä samassa kohdassa jossa veljeni onnettomuus sitten tapahtui. Sitten se päivä jolloin se tapahtui oli koko päivän hyvin ahdistava olo ja mitä lähemmäs se aika tuli sitä voimakkaammin tunsin ahdistusta. Ehkä veljeni tunsi saman koska se miten hän hyvästeli minut oli täysin erillaista kuin ennen. Sitten kun se tapahtui niin oli kuin joku olisi vienyt osan minusta pois ja kun puhelu tuli tiesin ennen kuin äitini vastasi siihen että mitä on tapahtunut ja kenestä soitettiin. Nuo etiäiset ovat aikamoisia todellakin ja joskus jopa pelottavia. Meillä on suvussa ollut mummini joka vaistosi tulevia asioita, tätini näkee enneunia ja nähtävästi minä vaistoan kuten mummini tulevia asioita.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti