• Tienvieruksen paperinukke

    Tapahtumapaikka
    Joensuu

    Tapahtuma-aika
    2012

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Hola

    Olen kaksi kertaa täräyttänyt auton kunnon kaarroksessa ojaan, kummatkin ovat sattuneet talvella ja molemmilla kerroilla selvittiin ehjin nahoin. Toisella kertaa ajoin aprillipäivän tienoilla opiskelupaikkakunnalleni, ja matka tyssäsi ojaan. Auto saatiin aikanaan ojanpohjalta, ja isäni ja veljeni olivat tulleet vielä autollaan tarkistamaan tilanteen ja ajamaan kanssani kotiini. Tällä kertaa veljeni ajoi ojaan, ja selvisi hänkin vaurioitta (vaikka pudotusta ojaan oli aika paljon). Olin tässä vaiheessa todennäköisesti shokissa tai muuten järkyttynyt, joten en uskalla todistaa näkemääni aivan käsi Raamatulla. Kerron kuitenkin:

    Olin siis hyvin järkyttynyt ja loppumatkan ajoin veljeni kanssa hyvin hiljaa kämpilleni. Höpöttelimme niitä näitä ja pikku hiljaa jännitykseni laukesi. Oli pimeää, jos kohta lumi valaisikin hieman ajorataa.

    Yhtäkkiä havaitsin vasemmalla tien vieressä miehen hahmon. Hahmo oli keskipituinen ja lyhyttukkainen, ihan normaalin näköinen. Kutsun häntä mielessäni Lenkkeilijäksi. Hän käveli nopeasti tien viereltä metsään, mutta hän ei tuntunut koskettavan maata, ei loikannut leveän ojan yli, ei osunut metsämaahan. Ihan kuin hän olisi ollut paperinukke, jota joku olisi vähän vain siirtänyt tienreunalta metsään. Sitten hahmo katosi saman tien yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmestynytkin. Välähdyksenä, ei metsän siimekseen siis.

    Minua ei pelottanut. Pikemminkin tuli sellainen olo, että tämä mies huolehti meistä kurjista kuskeista ettei mitään sattuisi. Kerrottuani asian varovasti miesystävälleni hän totesi, että olin todennäköisesti niin shokissa ja väsynyt että näin näkyjä. Minulle näky oli kuitenkin todella terävä.

    Yhtä kaikki, hienoa ettei mitään vakavaa tällä reissulla sattunut. Oli Lenkkeilijällä osuutta asiaan eli ei.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2012, joensuu, Tunnistamaton henki.


  • 3 vastausta aiheeseen Tienvieruksen paperinukke

    1. Matti Wallenius sanoopi:

      On muuten aika ”metkaa” miten oudon kokemuksen kertojaa lähes aina vähätellään ja kokemus mitätöidään. Kertojia olisi varmasti enemmän ja kokemuksista saataisiin lisää tietoa, jos ei pelättäisi höpsöksi leimaamista.

    2. Enni sanoopi:

      Sehän se ärsyttää kun koskaan ei uskota jos toinen kertoo näkevänsä jotain. Yrittääkö se toinen osapulli vain uskotella itselleen, ettei maailmassa ole paranormaaleita asioita. Yritetäänkö ajatella realistisesti, ja että toinen vain kuvittelee kaiken ja on hullu. Mutta kuitenkin, kyllä sen tajuaisi itse luultavasti mikä on totta ja mikä ei. Mutta ainahan näin ei ole.

    3. weeduuuuu sanoopi:

      Juu uskon et se ei ollu mikään näky oon itekki nähny vaik mitä..

    Vastaa käyttäjälle Matti Wallenius Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti