Olen kaksi kertaa täräyttänyt auton kunnon kaarroksessa ojaan, kummatkin ovat sattuneet talvella ja molemmilla kerroilla selvittiin ehjin nahoin. Toisella kertaa ajoin aprillipäivän tienoilla opiskelupaikkakunnalleni, ja matka tyssäsi ojaan. Auto saatiin aikanaan ojanpohjalta, ja isäni ja veljeni olivat tulleet vielä autollaan tarkistamaan tilanteen ja ajamaan kanssani kotiini. Tällä kertaa veljeni ajoi ojaan, ja selvisi hänkin vaurioitta (vaikka pudotusta ojaan oli aika paljon). Olin tässä vaiheessa todennäköisesti shokissa tai muuten järkyttynyt, joten en uskalla todistaa näkemääni aivan käsi Raamatulla. Kerron kuitenkin:
Olin siis hyvin järkyttynyt ja loppumatkan ajoin veljeni kanssa hyvin hiljaa kämpilleni. Höpöttelimme niitä näitä ja pikku hiljaa jännitykseni laukesi. Oli pimeää, jos kohta lumi valaisikin hieman ajorataa.
Yhtäkkiä havaitsin vasemmalla tien vieressä miehen hahmon. Hahmo oli keskipituinen ja lyhyttukkainen, ihan normaalin näköinen. Kutsun häntä mielessäni Lenkkeilijäksi. Hän käveli nopeasti tien viereltä metsään, mutta hän ei tuntunut koskettavan maata, ei loikannut leveän ojan yli, ei osunut metsämaahan. Ihan kuin hän olisi ollut paperinukke, jota joku olisi vähän vain siirtänyt tienreunalta metsään. Sitten hahmo katosi saman tien yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmestynytkin. Välähdyksenä, ei metsän siimekseen siis.
Minua ei pelottanut. Pikemminkin tuli sellainen olo, että tämä mies huolehti meistä kurjista kuskeista ettei mitään sattuisi. Kerrottuani asian varovasti miesystävälleni hän totesi, että olin todennäköisesti niin shokissa ja väsynyt että näin näkyjä. Minulle näky oli kuitenkin todella terävä.
Yhtä kaikki, hienoa ettei mitään vakavaa tällä reissulla sattunut. Oli Lenkkeilijällä osuutta asiaan eli ei.
3 vastausta aiheeseen Tienvieruksen paperinukke