Oulu
Tapahtuma-aika
2012
Aaveen muoto
Selittämättömät äänet
Kertojana toimi
Tuntematon henkilö
Mua on mietityttäny jo tää asia monta vuotta… Eli siis, Jotain 4-6 vuotta sitte, minä ja mun perhe oltii muuttamas. Ei siinä mitään, onha se ihan normaalii et perhe muuttaa. No ku me oltiin siel talon pihas, aloin kuulemaan joitain ihme ääniä. Aluks ääni oli pieni, Ääni kuulosti askelilta, ääni voimistui ja voimistui. Mietin hetken onko tämä mahdollista, mutta sitten huomasin että isäni oli kantamassa vain tavaraa.
Kun olin menossa sisälle, kuulin oven narinan, Mut vanha talo kai sen ovi voi narista. No sit mä olin menossa ettiin mun huonetta, Huone oli kiva ja sopivan kokoinen. Sinne mahtui hyvin mun romut. Sitten illalla, kun isä oli ehtinyt laittaa mun sängyn ja vähän muutakin tavaraa, mun piti mennä nukkumaan. Nyt vasta mua alko pelottaa. Kuului jonkilaista koputusta. Ajattelin että olen hajamielinen. Päivälläkin äänille löytyi kaikelle järkevä selitys. Pauke jatkui, jatkui, jatkui ja jatkui.
Päätin mennä sanomaan isälleni asiasta. Isä sanoi minulle ”Sinulla on vain liian vilkas mielikuvitus”’ No ymmärrettäväähän se on. Mutta koputukset jatkuivat viikkoja. Kerroin isälleni asiasta. Isä sanoi täsmälleen samat sanat kuin viimeksi. Sitten ajattelin että ”’En kuule harhoja”
Kun oli ilta, aloin kuulla erillaisia ääniä. Mutta kaikista karvimin ääni oli lapsen kiljunta.
Kun minulla alkoi koulu, sain heti pari ystävää. Yhdellä kaverillani oli sama ongelma, mutta he muuttivat. Sain kuulla yhdeltä kaveriltani että, meidän talo voisi olla kirottu. En tietenkään uskonut. Koulun jälkeen, en uskaltanut mennä kotiin, varsinkaan yksin. Kysyin kaveria kylään, sanoin että voisin todistaa samalla ne äänet. Kaverini suostui tulemaan. Menimme meille ja juttelimme matkalla, edellisestä kodistani. Kerroin että minulla oli todella iso huone ja paljon tavaraa. Tuntui että kaveriani ei kiinnostaisi ollenkaan.
Kun olimme sisällä, ei kuulunut ääniä. Hetikun menimme huoneeseeni äänet kuuluivat. Kaverini säikähti niin paljon että huusi. Sanoin hänelle että ei mitään hätää. Hän kysyi minulta ”Onko tämä pilaa!?”
Sanoin hänelle ”’ Ei! ” Hän lähti juoksemaan huoneestani pois. Minä seurasin häntä. Kun hän oli ulko-ovellamme hän näki oven takana jonkun tai jonkin. Minä en nähnyt mitään, mutta minä kuulin edelleen koputuksia.
No muutimme 1 vuoden päästä, joten asia ei haittaa enää minua.. Paljoa..