• Suuri musta kummituskoira

    Tapahtumapaikka
    Seinäjoki

    Tapahtuma-aika
    2009

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Koirakuiskaaja

    Selventäen tarinaa: Olen lapsesta asti ollut hyvin paljon tekemisissä koirien kanssa. Olen pienenä leikkinyt koirien kanssa ja halunnut ollakin koira. Nukkunut koiran kanssa kopissa kun en halunnut rakkaasta koiraystävästäni olla erossa sekuntiakaan. Aikuisena vieraat koirat ovat innostuneet kohdatessa minut ja pyytäneet leikkimään. Usein kauempana kulkeva koira ei ole voinut irrottaa minusta katsettaan ohikulkiessaan. Monesti tästä ollaan ystäväpiirissä jo ihan vitsiksi asti naurettu.

    Tuolloin meillä oli sekarotuinen paimenkoira joka oli hyvin kiintynyt minuun ja puolisooni ja meille rakas karvainen lapsemme. Minulla oli tuolloin valtavan raskas vuosi paranormaaleita ilmiöitä aktiivisimmillaan. Koirani katosi metsään pelästyessään uudenvuoden pauketta. Löysimme koirani kuin ihmeen kaupalla nälkiintyneenä, oli itse löytänyt mökille takaisin, jättämiemme hajumerkkien mukaan. Olimme niin kiitollisia rakkaan koiramme löytymisestä, etten ymmärtänyt kuinka rakas koirani oli uhrautunut vuokseni.

    Koirallani ilmeni tärkkelysallergia, joka oli itselläni todettu muutama vuosi sitten. Koirallani oli yhtäkkiä rähmivä toinen silmä, kuten itselläni. Olin silmäni tapaturmasesti vioittanut liimasta. Lopuksi koirani myös oksensi samanlaista limaklönttiä kuin minä ja kouristeli, mieheni pelasti koiran roikottamalla ja auttamalla kakomaan liman ulos.

    Itse olin sairastellut ja kokenut irtaantumisia kehosta usein tuona vuonna. Nähnyt mustan kaapumaisen varjo-olennon leijuvan yläpuolellani nukkuessani, vetävän minua jaloista ilmaan tai yrittävän siepata minua viittansa alle tai niputtaa säkkiin. Lopuksi oli tullut suoraan kohti ja mennyt lävitseni tämä tapahtui kun koirani oli kadoksissa.

    En tiennyt, että koirallani on viimeiset elinkuukaudet edessään ja koki samoja oireita uhrautuessaan puolestani. Oksentelu, kouristelu, tukehtumiset.

    Rakas koirani oli vielä elossa kun kohtasin tämän Suuren mustan kummituskoiran.

    Tapansa mukaan koirani nukkui makuuhuoneen kynnyksellä, vaikka petikin on ihan vieressä. Mieheni nukkui selkä minuun päin. Kun heräsin siihen, että halaan, jotain todella suurta koiraa, käteni ei edes ylettänyt sen kaulan ympäri. Pidin silmiäni vielä kiinni ja tunsin sen pehmeän turkin ja haistoin koiranhajun. Minulla oli lohduton olo kun kuulin koiran koko ajan vikisevän ja minä halasin lohduttaen. Silmät kiinni ollessani näin tämän koiran mustan puolipitkan turkin ja sen kiillon, oli niin sileän pehmoinen kuin kissalla. ja koira oli sudennäköinen. Avasin silmäni missään ei näkynyt koiraa.

    Yllätyksekseni minä olin istuallani sängyssä kädet levitettyinä halaten ilmaa ja tunsin edelleen koiran pehmeän turkin ja kuulin vikinän. Sydämessäni tunsin suunnatonta lohduttomuutta, kun halusin niin auttaa tätä vikisevää koiraa, enkä tiennyt miten.

    Mieheni ja koirani jatkoivat uniaan täysin tietämättöminä tapahtuneesta.

    N. kolmen kuukauden päästä rakas koirani kuoli. Hänet itkien saatoin piikille. Koirallani oli laajalle levinnyt syöpä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2009, eläinhenki, Seinäjoki.


  • 2 vastausta aiheeseen Suuri musta kummituskoira

    1. Shiet sanoopi:

      Hoida itsellesi apua. Ei ole kaikki kunnossa päässä.

    2. Yavanna sanoopi:

      Shiet. On epäkohteliasta sanoa tuollaista. Se että kokee jotain tavallisuudesta poikkeavaa, ei ole aina seurausta siitä, että jotain ois vialla koriven välissä.
      Sinä sen sijaan vaikutat hyvin ahdasmieliseltä tapaukselta. Toivottavasti tulet joskus kokemaan jotain joka muuttaa sinun mielesi näiden asioiden suhteen.

    Vastaa käyttäjälle Shiet Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti