• Spiritismiä

    Tapahtumapaikka
    Oulu

    Tapahtuma-aika
    2006

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Nuppu

    Luettuani tällä olevia tarnoita, muistui mieleeni eräs tapahtuma kun olin 17-vuotias.

    Tämä tapahtui aikana jolloin seurustelin vielä edellisen poikaystäväni kanssa. Ollessaan käymässä vanhempieni luona, he tahtoivat illalla, muutaman oluen jälkeen pelata spiritismiä. Poikaystäväni Pekka(nimi muutettu) ei ollu ikinä pelannut sitä ja tahtoi tietenkin kokeilla. Hänestä se oli mahtavaa kun lasi liikkui ja oli muutenkin jännitävää.

    En muista sen illan tapahtumista sen kummemmin, mutta tämä ei liitykään siihen iltaan, vaan seuraavaan kertaan kun olimme Pekan luona ystäviemme kanssa viettämässä iltaa.

    Illan valuessa aina vain tylsempään suuntaan, Pekka keksi että pelaisimme sitä peliä mitä hän oli kokeillut vanhemieni kanssa viime kerralla, hän vaati että tekisin leivinpaperille sen ”spiritismi laudan”. En itse liiemmin ole ikinä pitänyt kyseisestä pelistä koska uskon kummituksiin, henkiin sun muihin ja mielestäni se peli vain on jotenkin on hyvin pelottava, osasin kuitenkin tehdä laudan kun olin nähnyt vanhempeni tekevän sen niin monesti.

    Suostuteltuaan aikansa piirsin sen lopulta ja he vielä saivat minutkin mukaan peliin. Aluksi se sujui ihan leppoisasti, kunnes Pekka sitten painoi lasin huulilleen ja kysyi hiljaa jonkin kysymyksen, ja vastaus oli laudalla ”ei”. Hän kysyi (ilmeisesti saman kysymyksen uudestaan) ja hieman suuttui, kun vastaus oli taas ”ei”.

    Utelimme sitten että mitä hän kysyi, ja hän sanoi kysyneensä että milloin hän kuolee. Suutuin sitten Pekalle että ei tuollaisia saa kysyä! Hän kuitenkin jatkoi saman kysymyksen parissa useaan otteeseen ja alkoi pian sanoa ilmaan lauseita kuten ”Olet se sinäkin kun et mitään tiedä” ja ”Eihän sinusta ole mihinkään” .. Tällä hetkellä lasin päällä oli neljän ihmisen sormet, ja lasi alkoi liikkua hurjaa vauhtia, pelästyin ja peräännyin lasin luota, mutta lasi ei liikkunut enää minun lähdettyäni pelistä ja he vaativat että tulisin takaisin koska halusivat nähdä mitä tapahtuisi.

    Noh, laitoin sormeni jälleen lasin päälle, ja ennen kuin ehdin silmiä räpäyttää, lasi liikkui taas yhtä nopeaa kuin äsken. Pekka jatkoi herjaamistaan, eikä välittänyt käskyistäni lopettaa. Lasi pyöri ympyrää todella, todella nopeasti ja yhtäkkiä pöydän reunalla olleen tuikun liekki loimahti ja kohosi todella korkealle (noin 10-15cm korkeuteen) ja lasi kirjaimellisesti lensi sormiemme lomitse lattialle ja meni rikki.

    Siinä vaiheessa juoksin talosta itkien ulos, enkä suostunut tulemaan sisälle enää, vaan puhuin siellä olleen kaverini ympäri viemään minut kotiin. En tiedä mitä loppu illasta tapahtui, enkä ole enää pelannut spiritismiä.. Ehkä joskus vielä uskallan kokeilla, kun tiedän pelaavani seurassa joka ei kysy tyhmiä kysymyksiä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla kynttilä, lasi, liekki, pelottava, spiritismi.


  • 5 vastausta aiheeseen Spiritismiä

    1. Joomävaa sanoopi:

      Oli sullakin ääliö poikakaveri. Ei se ymmärrä sitä että henki voi suuttua ja tappaa sen itse!!!! -.-

    2. Viki sanoopi:

      Pelottavaa

    3. Paranormaali Minä.. sanoopi:

      olipa tyhmää.. mua kiusataan viäläki koulus ku uskon paranormaaleihin ilmiöihin ynnä muihin.. Kerran ku puhuin yhden mun (ja ainoan) kaverin kanssa aaveista, ja pojat kuulivat, ne alko lyödä ja potkii mua ivallisesti. Sitten ku se yks poika lähti pois, joka oli kiusannu mua, juur sillon katolta tippu semmone pieni jakkara, ja se sai lievän aivotärähdyksen ja joutu sairaalaan. Ei se sitten enää mua oo kiusannu (:

      • minä sanoopi:

        @Paranormaali Minä..: oli kyl just oikein sille pojalle, mut onneks ei tullu ku vaa aivotärähdys

      • Minä sanoopi:

        @Paranormaali Minä..:

        Jaaha, teillä on pikkuisen kummalliset paikat varastoida jakkaroita tai sitten tila vähissä kun niitä pitää katollekkin kiikuttaa? Teidän koulu taitaa tarvita kipeästi lisärahoitusta. Kohta varmaan tunnitkin pidetään katolla… Suosittelisin vaihtamaan koulua, kun olet epäonneksesi sattunut Suomen (toivottavasti) ainoaan kouluun, jossa huonekalut säilytetään katolla.

        Ainakaan meillä ei katoilta putoilleet jakkarat teilanneet ihmisiä….

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti