• Rosa-koiran opastus

    Tapahtumapaikka
    Ranua

    Tapahtuma-aika
    2008

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    T-M

    Minulla oli koira jonka vanhemmat lopettivat salaa vuonna 2002. Rosa oli sekarotuinen narttu enkä tätä ennen ollut päässyt sen kuolemasta yli.

    Olin pitkästä aikaa käymässä kotona ja sain päähäni lähteä Kallioille, n. muutaman kilometrin päässä metsässä olevalle Minun ja Rosan Kivelle. Kävimme aina siellä yhdessä retkellä, söimme eväitä ja lähdimme takaisin. Lähdin tarpomaan lumiseen metsään, kilometrin päässä tulee pelto ja metsä jatkuu Kallioille asti.

    Meinasin eksyä suunnassa kun metsä oli muuttunut niin paljon vuosien saatossa ja ääneen mutisin; ”Voi kun Rosa ois opastamassa minua.” Lauloin myös laulun pätkää tarpoessa jota lauloin aina Rosalle. Meidän Kivi löytyikin yllättävän helposti, söin eväät ja katselin maisemia ja lähdin kotimatkalle.

    Kiersin kiven taka omille tulojäljilleni ja meinasin saada hepulit kun alas rinnettä omien jälkieni vieritse, välillä vaihtaen puolta ja välillä ylittäen jälkeni meni koiran jäljet. Ajattelin ensin että no, ehkä en huomannut niitä vain ja että ovat suden jälkiä. Mutta jäljet jatkuivat kotiin asti, loppuen juuri ennen tietä ojaan.

    Tajusin siinä heti sitten tiellä et nehän olivat Rosan jäljet, se oli opastamassa sittenkin minua ja tuli uskomattoman rauhallinen olo. Aivan kuin oisi ollut päivän selvä asia, että rakas lemmikki tulisi rajan toiselta puolen saattamaan. Tämä tapaus auttoi myös siihen että pystyin ajattelemaan Rosaa ilman vihaa ja katkeruutta vanhempiani kohtaan.

    Mainittakoon vielä se, että kertaakaan en ollut ennen yksin käynyt Meidän Kivellä, enkä myöskään Rosan kuoleman jälkeen. Mutta onneksi me voimme tehdä vielä tämän yhteisen retken, olen siitä hyvin kiitollinen. Pystyin myös tapahtuman jälkeen käydä Rosan haudalla sanomassa jäähyväiset. Silloin uskoin että rakas koirani on poissa tästä maailmasta, siellä Toisessa.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2008, eläinhenki, henki, koira, kuukasjärvi, ranua.


  • 4 vastausta aiheeseen Rosa-koiran opastus

    1. Maria sanoopi:

      Surullisen kaunis tarina. Olen varma, että Roosa- tessukkasi tassut seuraavat rinnallasi minne sitten menetkin. Muistan lukeneeni tarinan kuinka vanha metsämies meni tapaamaan jonkin asian tiimoilta selvännäkijää. En ole nyt aivan varma olisiko kyseessä ollut peräti Aino Kassinen?
      Joka tapauksessa miehen yllätykseksi selvännäkijä oli kertonut näkevänsä miehen rinnalla maassa istuvan pienen harmaan hengen. Itkuhan karaistuneelle metsämiehellekin oli sen kuulutuaan tullut. Miehellä oli nimittäin kuollut jokin aika edeltä käsin harmaa pystykorva, joka oli ollut miehelle rakas.
      Näin se vain on, että ne pienet ja uskolliset toverimme kulkevat edelleen hiljaisin tassuin seuranamme. 🙂

    2. nannu sanoopi:

      Rosa, rakas koirasi, seuraa sinua aina kuolemaasi asti, vaikka kuinka koitat hyvästellä hänet. Ja se on mielestäni hyvä asia. Sinun ei tarvitse olla missään vaiheessa yksin! Ja jos koira sinua rakastaa, niinkun se näkyy niin se ei sinua jätä!

    3. Puppe sanoopi:

      Surullisen kaunis tarina. Tässäkin ihminen saa huomata, että lemmikki on omistajalleen uskollinen maailman loppuun saakka. 🙂

    4. Hansu sanoopi:

      tuli tippa linssiin, kun on marsuni oli sylissäni.Luin tämän tekstin ja kuuntelin yhtä ihanaa kappaletta ja kun olin lukenut, marsuni tuli nuolemaan leukaani ja kuin se olisi arvannut, että alkaisin itkeä.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti