Aloitan vaikka sillä kun olin vielä pinna sängyssä niin Roki koiramme piti lopettaa sähköjohto onnettomuuden takia. En ehtinyt tehdä mitään yhdessä Rokin kanssa. Ja luulen että Roki koittaa nyt hyvittää sen. Ja näyttää sen olemassa ollaan.
Olin kerran yksin kotona. Istuin tietokoneella ja pelasin jotain peliä. Ja kuulin moneen otteeseen koiran haukuntaa ja ulvontaa. Sitten aloin kuulla sitä aina vain lähempää ja lähempää. Kunnes kuulin sen aivan viereltäni.
Nousun tuolilta ylös seisomaan ja katsoin ymärilleni. En nähnyt yhtikäs mitään. Olin hämilläni, ja pienessä shokissa. Ja kun olin noussut ylös tulilta, niin haukkuminen loppui.
Mulla on Rokin lempi poro lelu tallessa omassa huoneessani. Sitten se ilmestyi yht\’äkkiä eteen. Nostin sen ylös jalkojeni juuresta ja heitin sen olo huneeseen ja se palasi aika vauhdilla taas eteeni.
Kun olen yksin kävelemässä pihalla esim jotakin hiekka tietä niin viereeni ilmestyy koiran tassun jälkiä. Vaikka niitä ei alun perin olekkaan. Joku koira nukkuu aina kanssani missä sitten olenkin.
Olen tottunut siihen että Roki seuraa minua joka paikkaan ja aukoo huneen ja kaapin ovet itse. En enää ole säikky Rokin henkeä kohtaan, koska se auttaa minua palamaan oikealle reitille jos eksyn ja se on minun suojna jos on joku vaara.
Vaikka luulen että olen yksin niin en ole. Kun olen surullinen se lohduttaa minua enkä enää vähän ajan päästä muista mistä oli surullinen.
3 vastausta aiheeseen Rokin maallinen vaellus