Eihän sitä malttanut olla kirjoittamatta lisää.
Kerronpa ensimmäisestä ja henk.koht ehkä karmivimmasta kohtaamisestani. Tämä sattui ollessani yläasteella. Olin illalla polkemassa kaveriltani kotiin, matkan loppu on n. 500m valaisematonta metsän läpi kulkevaa pyörätietä.
Pyörätien alkupäässä on vanhoja rakennuksia (2 asuinrakennusta ja ulkosauna), jossa kyllä päivisin kavereiden kanssa käydään usein tutkimassa ja oleskelemassa, mutta rakennukset ovat tosiaan hyvin vanhat ja ränsistyneet ja siksi iltahämärässä pelottava näky. Pelkään aina ajaa siitä pimeän tullen ohi joten poljen niiden ohi niin nopeaa kuin pääsen.
Tällä kertaa juuri kun pääsin rakennusten ohi huomasin hämärässä kun oikein siristin silmiäni, miehen kävelemässä vastaan jonkin matkaa edessäni. Tie on kapea joten hidastin vauhtia ja ajoin niin reunassa kuin reunan ojilta pystyin etten törmäisi mieheen. Oli niin pimeää että hädintuskin näin itse eteeni ja rimpautin varalta vielä pyöränkelloanikin jotta mieskin huomaisi minun tulevan. Miestä ei tuntunut tulevan ohi vaikka etenin kuinka ja poljin tässä vaiheessa jo niin hiljaa että pyörä pysyi tuskin pystyssä kun yritin nähdä missä se mies oli.
Kuuntelin samalla musiikkia korvanapeista joten pohdin että kai se jo ohitti enkä vain kuullut musiikin läpi askelia ja polkaisin vauhtia. Samalla hetkellä kun katsoin eteeni, mies oli vain muutaman sentin päässä pyörän keulasta enkä ehtinyt reagoida mitenkään vaan menin eteenpäin. Silmäni menivät vaistomaisesti kiinni kun tiesin törmääväni, mutta sitä ei ikinä tapahtunut. Tätä voi olla vaikea sulattaa, mutta tunsin meneväni ikään kuin ohuen harson tai paksun savun läpi ja tunsin jäätävän kylmän ”halauksen” vaatteiden läpi luissa asti.
Henki salpaantuteena avasin silmät enkä katsonut taakseni vaan poljin niin lujaa kuin pääsin, olin liikkunut silmät kiinni eteenpäin usean metrin, hyvä etten ollut ojassa turvallani kun tunsin ajavani jo nurmella. Sydän sykki niin kiivasti loppu matkan kotiovelle että teki kipeää rintakehässä, ikinä en ole pelännyt niin paljon.
kirjoitin ja yritin kuvailla tapahtuneen niin tarkasti kuin muistan.. uskokoon ken tahtoo, minä ainakin.
2 vastausta aiheeseen Pyörämatka hengen lävitse