Asuin silloin maalla, ikää minulla oli 16-17 vuotta.Ystäväni naapurista oli ollut meillä ja oli lähdössä kotiin n.1km päähän. Päätin lähteä saattelemaan ystävääni jotta voisimme jatkaa vielä vähän aikaa mukavaa jutustelua. Ilta oli alkanut hämärtyä ja sateli vettä, ilma oli hieman sumuinen. Kohta ulkona olisi pilkkopimeää kun katuvalojakaan meidän perällä ei ollut.
Lähdimme hiljoksellen kävelemään kohti ystäväni kotia, puhellen niitä näitä. Tapanamme oli pysähtyä noin puoleen väliin matkaa, sanoa heipat ja kääntyä siitä sitten takaisin kotiin. Näin teimme tälläkin kertaa, jäimme kuitenkin vielä juttelemaan hetkeksi. Huomasimme melkein yhtäaikaa että meitä lähestyi polkupyörä. Kuulimme selvästi kun sillä poljettiin, kuului sellainen rahina niinkuin vanhemmista pyöristä joskus kuuluu. Näimme myöskin pyörän valon, joka himmeni ja kirkastui aina välillä. Ihan kuin olisi ollut sellainen dynamolla toimiva lamppu kyseessä. Pyöräilijä oli meistä noin 200m:n päässä, suurin piirtein. Emme sen kummemmin kiinnittäneet siihen silloin huomiota, ajattelimme vain että sieltä nyt joku tulee pyörän kanssa. Hengailimme vielä tovin ja lähdimme sitten koteihimme.
Olin jo nukkumaan menossa kun yhtäkkiä se pyöräilijä muistui mieleen. Meidän ohi ei mennyt ketään, ei pyöräilijää, eikä ketään muutakaan. Tie jonka varrella seisoskelimme on pitkä suora,jossa molemmin puolin on vain metsää ja peltoa. Ainoa vaihtoehto olisi ollut että pyöräilijä olisi ajanut ojaan 😀 mutta sen olisimme varmasti kuulleet.
N.vuosi aikaisemmin toisesta naapurista paloi ulkosauna ja sen mukana talon isäntä. Liekkö sitten edesmennyt naapuri ollut pyörälenkillä 🙂
