Muutimme joskus 2006 noin 60-vuotta vanhaan taloon. Talossa remontoitiin keittiö, eteinen ja autotallin remontoiminen aloitettiin. Autotalli oli talon kellarissa.
Melkein heti isäni ja isosiskoni alkoivat kuulla kellariin vievissä rappusissa askelia. Miehen. Rappuset olivat puusta joten niistä kuuli heti, jos joku niissä käveli. Äitini vain sanio: ”Ilmavirta se niitä puisia askelmia liikuttaa.” Itsekkään en uskonut, eikä kumpikaan pikkusiskoistani.
Tätä ääntä kuului aina välillä ja pian äitinikin kuuli sen. Vieläkään en uskonut, osittain siksi että kammosin kummituksia. Nykyään ne kiehtovat minua ja pelottavat todella paljon. Myöhemmin olemme todenneet että talossa asunut vaari kuskaa polttopuita yläkertaan.
Kohta kaksivuotta sitten syksyllä muutin sisarusteni ja äitini kanssa turkuun, vanhempieni erottua. Isäni jäi taloon asumaan eikä ole suunnitellut muuttoa.
Yksin asuessaan isäni on huomannut muutamia aaveisiin viittaavia asioita. Kerran hän istui sohvalla katsomassa elokuvaa, eikä ollut keittänyt kahvia kuuteen tuntiin. Sitten hän haistoi tuoreen kahvin vieressään ja ihmetteli sitä hetken. Hajun hälvettyä tuli uudestaan sama haju. Isäni sanoi: ”Se täällä asunut mummo tuli kattomaan mun kanssa leffaa kanvin kanssa ja vielä santsas. Oli ihan pakko mennä hakemaan itellekki kahvia.”
Toinen juttu oli että isäni oli päikkäreillä yövuoron jälkeen, kun kuuli äkkiä keittiöstä kolinaa. Hän meni sohvalta keittiöön ja näki keittiötasolla olleet limsapullot ja pari tölkkiä lattialla. Ne olivat olleet niin keskellä, etteivät olisi voineet tippua itsekseen. Myöskään kaikki eivät olisi pudonneet, jos ne olisivat olleet reunalla. Isälläni ei myöskään ole muuta kuin kaloja olohuoneessa, joten pullot eivät joutuneet lattialle edes eläimen tönäiseminä.
Itse olen myös siellä viikonloppuja ja pyhiä viettäessäni kuullut outoja ääniä ja ulko-oven avausta ja sulkemista, vaikkei muut kuule. Olen myös monta kertaa ollut näkevinäni outoja juttuja, mitä muut eivät ole nähneet. Näin myös kerran vitriinin lasioven kautta nuoren naisen hahmon. Ketään ei uskonut minua, koska naisella oli 1900-luvun alkupuoliskon tyyliset vaatteet, eikä ketään talossa asunut ole käyttänyt sellaisia vaatteita. Ne olivat vielä vähän hienomman näköiset ja talo on maalla…
Tämä on kaikki totta ja rakastan talossa asumista, koska henget kiehtovat minua, vaikka pelkäänkin niitä samalla ihan hirveästi. Talossa on myös kiva katsoa aaveisiin liittyviä ohjelmia, missä tutkitaan kummittelevia paikkoja, tai ihmiset kertovat omista aavekokemuksistaan. En silti välttämättä halua tavata talossa asuvaa, edesmennyttä pariskuntaa…
Yksi vastaus aiheeseen Poistumattomat asukkaat