Minulle hyvin rakas isoisä (isän isä) kuoli 1.4.2012 6:05 aamulla. Monesti olen viettänyt mummolassa päiviä ja lomia, ja pappa on aina kysynyt kuulumisiani. Jos en ole jostain syystä tullut mummolaan, pappani kysyi aina isältä että ”Mihin Karo on jäänyt”’ Isän vanhin sisar asuu Seinäjoella ja pappa ehdotti lähtöä sinne sanoen :”Tuskin siellä enää tulee käytyä”.
Lauantain vastaisena yönä pappa sai aivoinfarktin ja joutui sairaalaan. Ambulanssia odotellessaan pappa tokaisi ”Jos olisimme olleet kotona, ambulanssi olisi jo täällä”. Pappa oli kyynel silmässään jäänyt sairaalan ovelle ja pyytänyt anteeksi että loma meni täysin pilalle. Illalla myöhään sairaalasta soitettiin että pappa oli mennyt tajuttomaksi.
Samassa kun sain tietää asiasta, palovaroittimeni piippasi, että patterit olisivat lopussa. Se ei ollut täyttä sattumaa sillä juuri sillä hetkellä se alkoi piipata. Pappa oli aavistanut kuolemansa muutaman viikon ennen sillä oli tallettanut mummon tilille 5000e. Aina mummolassa ollessani jälkeen papan kuoleman tunnen rauhallisen olon mutta öisin pelkään. Yksin ollessani siellä kuulen askeleita keittiöstä pannuhuoneen läheltä.
Tiedän ettei minulla ole hätää, eikä hän halua aiheuttaa pahaa.
