Äitini kertoi minulle tämän tarinan jo kauan aikaa sitten: Vuosia ennen kuin äitini näki haamun, hänen mummonsa lupasi ilmestyä kuolemansa jälkeen. Äiti unohti asian, kunnes..
Joulun aikaan 1957 äiti meni nukkumaan vanhemman siskonsa kanssa samaan sänkyyn. Yöllä hän heräsi kummalliseen tunteeseen. 1950-luvulla ei vielä ollut valaistusta niin kuin nykyään, joten yöt olivat todella pimeitä. Tuona hämäränä yönä äiti vilkaisi kattoon ja kauhistui. Katosta näytti leijailevan mummon käsi, joka oli noin kyynärvarren puolestavälistä poikki. Käsi oli vanha, suoninen ja kurttuinen. Äiti tunnisti tuon käden tutusta villapaidan hihasta.
Äiti yritti hädissään herättää siskoaan siinä kuitenkaan onnistumatta. Kun sisko ei herännyt, piiloutui hän peiton alle ja odotti aamun tuloa. Aamulla hänen äitinsä sytytti valon viereisessä huoneessa, joten hän uskalsi nousta ylös. Äiti ei kertonut tästä näystä muille vuosiin.
Kysyin äidiltäni miksi hän ei vain vääntänyt katkaisijasta valoa kamariin ja alkanut tutkia tätä näkyä. Ei kuulemma uskaltanut rynnätä ovelle. Kysyin äidiltä että jos näky oli niin pelottava, kuinka hän uskalsi odottaa sitä peiton alla?
Äitini oli vakuuttunut että hän näki kaiken valveilla. Minun mielestäni kyseessä saattaa olla unihalvaus. Äiti ei tätä selitystä hyväksy.
