Juhannusviikolla 2004 meidän vanhalla koiralla meni vasemman takajalan alaosasta tunto,ilmeisesti halvaantui.Oli alkuilta,koitin saada paikallisia eläinlääkäreitä kiinni, siinä onnistumatta.
Yön valvoin koiran kanssa ja tiesin että aamulla on Ell saatava kiinni ja lopetusaika ettei koira joudu kärsimään juhannuksen yli. Koira ei valittanut kipua,mutta raahasi takajalan alaosaa perässänsä kun liikkui.
Aamulla sain Ell;n kiinni ja koiran lopetusajan kotiin,jossa lopetus tehtiin puolenpäivän aikaan. Samana iltana istuin keittössä päydän ääressä murheissani ja miettien että teinkö oikein, kun yht’äkkiä olohuoneen kattolamppuun syttyi valo.
Olohuone oli länsisuuntaan, eli siellä oli kattolampussa ollut valo lienee toukokuun alussa viimeksi,paikka jossa istuin keittiössä oli suoraan valokatkaisijan vieressä,eli näköyhteys katkaisijaan + meillä oli kova ääninen laminaattilattia silloin,joten olisin kuullut jos siihen valokatkaisijalle olisi jompi kumpi lapsistamme mennyt.
Hätkähdin kattolamppuun syttyvää valoa ja menin olohuoneeseen, ei ketään siellä ja saman tien menin kuitenkin tarkistamaan nukkuvatko lapset, sikeästi nukkuivat.
Kävelin takaisin olohuoneeseen, sammutin kattovalon ja toivotin koiralle hyvää yötä. Sen jälkeen ei valot enää itsekseen sinne syttyneet.
Pari kuukautta myöhemmin meille tuli uusi koiranpentu,ja ekana iltana meillä se jäi yht’äkkiä tuijottamaan siihen kohtaan johon vanha koira oli lopetettu,nosti niskakarvat pystyyn ja alkoi murisemaan. Matto joka oli silloin lopetuksen aikaan eteisessä hävitettiin heti lopetuksen jälkeen,verta ei tullut kun Ell piikillä lopetti, jotakin pentu siitä kohdasta vaistosi.
