Menin perheeni kanssa katsomaan mummoani ylivieskan sairaalaan. Pappa oli kuollut ennen syntymääni kyseiseen paikkaan tuolille.
Kävelimme odotus huoneen ohi siellä istui mies. Se mies katsoi minua niin kauan kuin pystyi. Pian edessä päin seisoi se sama mies. Sanoin äidille joka nauroi ”ei tuo ole isä!” Uskoin ja lähdimme sitten mummun huoneeseen. Kerroin mummulleni asiasta. ”Voi hyvinkin olla. Monet ovat sanoneet että he näkevät hänet” mummoni sanoi.
Lähdin vessaan ja matkalla näin pappani. ”Seuraa minua”’ hän kehotti. ”En!” vastasin. Pian tuo pappani tuli taas. ”Seuraa minua” pappani taas sanoi. En sanonut mitään vaan jatkoin kävelemistä. Näin jo vessan. Menin vessaan ja kun tulin oli pappani taas siinä. ”Riivattu henki mikä sua vaivaa?” kysyin. ”Olen pappasi!” sanoi henki.
Juoksin mummoni huoneeseen. ”Mummu!” juudahdin. ”Tiedän jo.” mummoni sanoi. Meidän oli aika lähteä enkä sitten enää nähnyt henkeä.
Voisiko tuo olla oikeasti pappa? Jos hän haluaa nähdä minut.
Yksi vastaus aiheeseen Olen pappasi!