Tämä tapahtui joulukuun yönä klo:02.00 – 02.30 välisenä aikana. 27.12.2012 äitini asunnossa.
Olimme (aikuiset sisarukset) kokoontuneet äitimme luokse joulunviettoon.. ja juurikin viime yönä pyörin sängyssä levottomasti koska en saanut unta. Lähdin sitten juomaan keittiöön ja tulin takaisin, pysähdyin olohuoneen oviaukolle katsomaan ettei kynttilät, tms, ole jääneet päälle.
Siellä hämärässä huomasin sitten keskellä sohvaa istuvan ihmisen muotoisen hahmon. Se oli musta, tai oikeastaan tummahko hahmo jolla oli päänmuoto,käsien muoto jalkojen ja polvien muodot. Kädet lepäsivät polvien päällä. Hetken ehdin ajatella että ”mitäs se äiti täällä pimeässä istuu”.. sitten tajusin kun katsoin tarkemmin, ettei tuolla ollut silmiä eikä kasvoja.. Loikkasin välittömästi huoneeseeni suljin oven ja herätin siskoni. Kerroin hänelle sydän pamppaillen näkemääni, jolloin siskoni nousi istumaan ja oli hyvin hämmästynyt ja totesi ”ai sinäkin näit sen?! minä näin sen muutama yö sitten yöllä toisella sohvalla ja silloin se istui reunassa”..
Näitä tapahtumia edeltää seuraavat tapahtuneet kummallisuutta herättävät asiat:
Mulla onkin joskus ollut tunne,että joku tuijottaa jostain. Yöllä saattanut kuulla kopsahduksia tai suhinaa.. Eräs yö kun nukutin pientä poikaani, säpsähdin kuulemaani. Kuulin sellaista suhinaa joka kuuluu kun ennenvanhaan oli telkkarista loppunut ohjelma ja mustavalkoihen kohina suhisi televisiossa..
samanlaista kohinaa kuului ihan selvästi jostain läheltä. Poikani nukahdettua tarkistin olohuoneen television. Se oli sammutettu ja virtakytkin oli suljettu jatkojohdosta myös.. Muut talossa olevat olivat jo untenmailla.. Ja kohina vain jatkui. Jossain vaiheessa nukahdin.
Joskus öisin heräsin siihen, miten kuulin kuinka joku kävelee eteisestä keittiöön ikäänkuin paljain jaloin sipsuttaen..
Poikani istui äitini makuuhuoneessa n.viikko tästä yöllisestä näkemästäni takaperin tietokoneella. Minulla oli suora näköyhteys keittiöstä poikaani. Poika istui selin minuun. Hän pelasi jotain peliä. Ja käänsi päätänsä välillä äitini sängyn suuntaan ja höpötti jotain. Seurasin tilannetta ja menin katsomaan kenelle hän juttelee.
Kun kysyin pojaltani,että kenelle hän juttelee. Häntä nauratti kovasti ja katsoi uudelleen sänkyyn ja tirskahti taas nauruun ja sanoi ”en kenellekkään”.. Kun kysyin sitten että näkeekö hän tässä huoneessa jotain, hän katsoi uudelleen sänkyynpäin ja hymyili. Muttei kertonut mitään..
Äitini on asunut tässä kerrostaloasunnossa vasta muutaman kuukauden. Eikä hän ole havainnut mitään, koska ei nähtävästi uskokkaan mihinkään.