Paappani kotitalossa Etelä-Pohjanmaalla tapahtui usein selittämättömiä asioita, joita äitini täti minulle kertoi lapsena. Paappa ja hänen siskonsa olivat herkkiä henkimaailman asioille, joskin pitivät niitä luonnollisina. Usein merkkinä tai varoituksena tulevasta.
Tuohon aikaan kesäisin käytiin pyörällä tansseissa parinkin kymmenen kilometrin päässä ja oli jo aikainen aamu kun oltiin kotona tanssien jälkeen. Paappani ja hänen siskonsa olivat olleet lähipitäjässä tansseissa pyörällä ja paappa oli aikaisemmin kotona ja päättänyt jäädä portaille istumaan, katselemaan valkenevaa aamua ja odottamaan siskoaan, joka oli tulossa perässä pyörällä.
Maa oli jo aamukasteessa kun sisko tuli pyöräillen rinnettä alas talon pihaan. Paappa näki siskonsa mukana pyöräilevän ”sulhasen”, jota ei tuntenut ja tämä ajoi pyöränsä tallin taakse piiloon. Sisko ajoi suoraan veljensä luo pihaan. Paappa kysyi siskoltaan, kuka sulhanen oli tullut mukana. Sisko sanoi tulleensa yksin. Sen verran selvästi paappa oli nähnyt miehen, että kävi tallin takana tarkistamassa. Siellä ei ollut ketään eikä aamukasteisessa maassa ollut edes pyörän jälkiä.
Millä lie asialla öinen saattaja oli liikkunut, jäi arvoitukseksi.
