• Näkijöiden näkyjä

    Tapahtumapaikka
    Puolanka

    Tapahtuma-aika
    2000

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Asiakkaan nimi

    Itselle ei oikeastaan mitään erityistä ole sattunut, mutta kun luin juttuja täältä Takkahuoneesta, muistin muutaman jutun, jotka ovat tapahtuneet kolme vuotta nuoremmalle siskolleni ja hän ainakin uskoo kokemuksiinsa.

    Äidin suku on ollut siskolle aina läheinen ja hän on paljon yhteydessä serkkuihimme äidin puolelta. Myös äidin äiti on siskolle todella rakas, kuten oli äidin isäkin. Kyllä minäkin heidän kanssaan viihdyin, mutta siskolla oli paljon syvemmät suhteet heihin kuin minulla.

    Äiti on osa viisi henkistä lapsikatrasta, johon kuuluivat äidin lisäksi nuorempi veli ja sisko sekä vanhempi veli ja sisko. Äidin nuorempi veli sai surmansa autokolarissa ennen kuin me olimme syntyneet. Toista veljeä minä ja sisko tavattiin muutaman kerran, mutta minulla ei ole hänestä kovin selvää muistikuvaa. Enolla ei kuitenkaan mennyt hyvin, sillä hän ryyppäsi ja punkkasi usein mummolan vintillä.

    Eno kuoli 2000-luvun alussa alkoholimyrkytykseen. Kaikki sujui ihan normaalisti, järjestettiin hautajaiset ja kaikkea, mutta ehkä vuosi niiden jälkeen sisko uskalsi kertoa minulle alkaneensa nähdä omituisia varjoja. Hän kertoi nähneensä niitä jo enon kuolinpäivän lähettyvillä ja ne olivat jatkaneet ilmestymistä hautajaisten jälkeenkin. Varjot ilmestyivät yhtäkkiä ja katosivat samantien. Suurin osa muistutti joko kissaa tai koiraa. Ne eivät tehneet siskon mukaan pahaa, ne vain häilyivät näkökentän rajoilla ja saattoivat joskus juosta sen poikki.

    Kerran sisko kertoi jopa nähneensä kissan juosseen suoraan kohti tulevan auton alle. Silloin hän oli peittänyt silmänsä ja odottanut jarrujen kirskumista, mutta mitään ei ollut kuulunut. Kun sisko avasi silmät, auto oli jo kadonnut näkyvistä, eikä sen eteen juosseesta kissasta näkynyt jälkeäkään. Tiekin oli puhdas, ei minkäänlaisia merkkejä päälleajosta.

    Meinasin ensin kertoa asiasta vanhemmillemme, sillä pelkäsin enon kuoleman aiheuttaneen siskolle mielenterveydellisiä ongelmia tai vastaavaa, mutta päätin olla hiljaa. Myöhemmin sisko kertoikin, että varjot olivat hävinneet.

    N. 8 vuotta tämän jälkeen ukki (äidin isä) kuoli. Se oli kova shokki koko perheelle, mutta erityisesti siskolle, sillä hän oli rakastanut ukkia, vaikka tämä olikin viimeisillä päivillään niin huonossa kunnossa, ettei enää tunnistanut ketään. Hautajaisten jälkeen mummi muutti pysyvästi maalta kylälle, jonne hän ja ukki olivat siirtyneet ukin sairastuttua.

    Mummi asuu nykyään pienessä rivitalossa, jossa on yhdistetty keittiö ja olohuone, kylpyhuone ja sauna, sekä makuuhuone. Makuuhuone on kylpyhuoneen ovea vastapäätä ja ovien välissä on käytävä, joka johtaa eteisen ovelle. Sisko vietti viikonloppuina aikaa mummin seurassa ja nukkui mummin vieressä makuuhuoneessa, elleivät serkut olleet myös käymässä, jolloin sisko nukkui olohuoneen sohvalla vanhempien serkkujen kanssa ja pienemmät serkut nukkuivat mummin vieressä.

    Siskosta tuli yhtäkkiä melko haluton olemaan mummin kanssa kahden tämän asunnossa, varsinkin jos hänen piti jäädä yöksi. Vanhemmille hän ei sanonut miksi, mutta minulle hän kertoi myöhemmin että häntä oli alkanut pelottaa asunnossa. Aina kun hän oli mummin kanssa kahden häntä alkoi ahdistaa tuntemattomasta syystä.

    Hän sanoi yhtenä yönä heränneensä laahaavaan ääneen ja nähneensä avoimesta makuuhuoneen ovesta ukin hahmon kävelevän eteiskäytävää pitkin ulko-ovelle. Sukellettuaan peiton alle ja katsottuaan uudestaan hahmo oli kadonnut.

    Mummin makuuhuoneessa on sänkyä vastapäätä olevalla seinällä peilipöytä, josta heijastuu sängyn pääty ja seinällä roikkuva enkelitaulu. Sisko on kertonut joskus yöllä heränneensä ja katsoneensa peiliin, josta ovat heijastuneet ukin kasvot aivan enkelitaulun alapuolelta. Hän on myös kertonut erottaneensa tumman varjon istumassa kylpyhuoneessa olevalla jakkaralla ennen kuin on lyönyt valot päälle, jolloin hahmo on kadonnut.

    Sisko sanoi näkevänsä ukin ja saavansa ahdistuneen tunteen ainoastaan silloin, jos hän oli asunnossa mummin kanssa kahden. Kaikki oli normaalia silloin, jos serkut olivat myös paikalla tai minä ja vanhemmat. Silloin hän pystyy olemaan asunnossa vaivatta ja nukkui yötkin hyvin.

    Itse en ole koskaan tuntenut oloani ahdistuneeksi mummin asunnossa, enkä ole nähnyt siellä mitään omituista. Mutta jos aletaan miettimään, veikkaisin että ukin vierailut voisivat johtua siitä, että hän pahastuu kun joku muu nukkuu mummin vieressä. Itse olen aina nukkunut sohvalla ja olen yökukkujana valvonut aamuunkin asti, mutta mitään ei ole tapahtunut. Siskokaan ei ole raportoinut mitään tapahtuneen jos hän nukkuu sohvalla, joten luulen asian olevan kuten tuumasin. Varmahan siitä ei kuitenkaan voi olla…


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, Moni-ilmiö, Puolanka.


  • 2 vastausta aiheeseen Näkijöiden näkyjä

    1. ananasaa sanoopi:

      voisikohan ahdistava tunne johtua siitä että jos ukkinne viimeiset päivät oli tuskaisat? en tiedä mikä tilanne teillä nyt on mutta meillä jäi mummo odottamaan miestään. niin pitkään vaelteli talossa ennen kun hänen puoliso lepäsi hänen vierellään. (näkyvästi vaeltelikin).. itsekkin olen miettinyt että onko tuo ahdistuksen tunne ihmisen perus-luonnetta että ei osata oikeestaan ajatella että hei siinä on rakas läheinen. (kuolemankin jälkeen).

    2. mimsu sanoopi:

      Miekin olen näkijä <3

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti