Mummoni kuoli tammikuussa 2008, hyvin yllättäen, mutta toisaalta luulen että hän itse oli aavistanut sen jo etukäteen. Viimeisen kerran kun puhuin hänen kanssaan, oli kun toivotin hänelle hyvää syntymäpäivää, noin kuukausi ennen kuin hän kuoli. Silloin oli ensimmäinen kerta kun hän vaikutti jotenkin luovuttaneelta.
Hän kävi kuitenkin minua pian halaamassa, hyvin tyypillisesti hänelle, hän ei halunnut olla vaivaksi tai tunkeilla minun elämääni, vaan läsnäolon ilmoittaminen oli riittävä. Tunsin tosi selkeästi kuinka joku minua selvästi lyhyempi ihminen otti halausotteen toisella kädellä minun selkäni ympäri. Yllätyin ja siksi käännyin ympäri, mutta siellä ei ollut ketään. Silloin muistin että mummo otti minua aina tuolla tavalla kiinni, kun hän ilostui kun tapasimme. Käsivarren korkeuskin vastasi juuri mummon otetta.
