Mummoni kuoli n. 3kk, sitten ja ukkini joutui sairaalaan vaikean keuhkokuumen takia. Menin illalla nukkumaan, mutta ennen nukahtamista muistelen mummoani ja taisipa siinä pari kyyneltäkin vierähtää.
Olin nukahtamassa tai taisin jo nukahtaa, kun heräsin epämielyttävään ja painostavaan tunteeseen.
Heti tuli sellainen olo että joku on katossa ja tuijottaa ahdistavasti. Tuota tunneta kesti n.3min ( tarkkaa aikaa en tiedä)
Tärisin pelosta, niin kauhea se tunne oli.
Valvoin n. 10 min ja nukahdin. Heräsin uudelleen joskus aamu yöllä ja kuulin alakerasta puheen sorinaa (ukki ja mummo asuivat alakerrassa)
Unenpöpperössä ajattelin että mitähän ne siellä tähän aikaan puhuvat.
Sitten havauhduin kun muistin että ei siellä ketään voi olla, ukki sairaalassa ja mummo taivaassa. Painoin korvani tyynyyn kiinni ja yritin kuunella (ääni oli selvästi mummon) mitä \”he\” siellä puhuivat.
Kuuneltuani jonkun aikaa yskähdin hiljaa ja sillä samalla hetkellä äänet loppuivat, ei kuulunut enää mitään. Silmä kulmasta näin pientä liikettä ja siitä tuli jotenkin rauhallinen olo, nukahdin ja nukuin loppu yön todella hyvin.
Tuon jälkeen ei ole puhetta kuulunut mutta jokusen yönä aina kuuluu alaoven narinaa, ihan kuin siinä kulkisi joku.
Myös useana iltana on alakerrasta kuulunut uutisten tunnus musiikki ( he tuppasivat kuuntelemaan televisiota kovalla kun oli huono kuulo)
Se on rauhoittavaa kuultavaa ja tulee tunne että mummo se siellä vain hoitaa ukin asuntoa.