Olen aina ollut herkkä yliluonnolliselle, samoin kuin äitini. Olen aina ollut kiinnostunut tälläisistä asioista, mutta en ollut ikinä päässyt paikkoihin, jossa olisi voinut kummitella.
Tämä tosijuttu kertoo meidän koulun kummituksesta. Metalliluokan kummituksesta. Aloin huomaamaan tapahtumia noin kolmos-nelosluokkalaisena, kun itse puupuolella paikat olivat täynnä, jouduin työskenellä metallipuolella.
Siellä on outo, hieman kiusallinen tunnelma, jonka huomasin heti alussa. Kävin hakemassa muutamia työvälineitä puupuolelta jättäen liimapurkin pöydän toiseen reunaan. Palatessani alle minuutin kuluttua ja ilman, että kukaan olisi huoneessa käynyt, liimapurkki oli siirtynyt metrin tai pari. Muitakin esineitä on liikkunut, ja olen monesti kuullut eräästä nurkasta pientä kuiskuttelua ja nimeni kutsumista, mutta kun olen lähemmäs mennyt, ääni on kadonnut.
Kerran seiskaluokalla (olen tyttö, joten vietin teknisellä vain kuukauden pari vuodessa, seiskalla otin tämän valinnaiseksi) muiden mentyä välitunnille, päätin kokeilla taitojani – olin aiemminkin saanut yhteyksiä henkiin – ja aloin kyselemään. Kysyin, onko täällä ketään muuta, ja pyysin tuota koputtamaan, jos olisi. Ei vastausta. Kysyin saman kysymyksen uudestaan, jolloin kuulin selkeän mutta hieman hiljaisen koputuksen.
Säikähdin hieman katsoin suoraan ovesta ulos, maalipuolen ikkunasta ulos ja näin puupuolen varastohuoneessa seisomassa tytön, josta en kuitenkaan erottanut kasvoja enkä mitäään. Kun lähestyin tuota, hän katosi. Ilmiöt ovat jatkuneet tapauksen jälkeen, ja muutama kaverinikin on huomannut siellä jotain erikoista. Metallipuolella myös muutama esine on saattanut pudota paikaltaan lähes päälleni, kun muita ei ole lähettyvillä (olen kokenut esineiden putoilua melkein päälleni muuallakin!)
2 vastausta aiheeseen Metalliluokan henki