• Maalaistalon vanhat aaveet

    Tapahtumapaikka
    Pudasjärvi

    Tapahtuma-aika
    2000

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Rose & Verity

    Perheemme osti 2000-luvun alussa vanhan maalaistalon, jossa oli aikanaan kasvatettu poroja. Talo oli kamalassa kunnossa, edellisen omistajan tavaroita oli joka paikassa ja hiiret olivat vallanneet koko paikan, mutta talo siivottiin käyttökelpoiseksi.

    Saimme kuulla talon myyjältä, että entinen omistaja oli ollut erakoitunut vanhus. Kauppiaan mukaan mies oli saanut sydänkohtauksen marjametsässä. Vanhuksen veli ei ollut tahtonut taloa, joten se päätettiin myydä.

    Talon remontoimisen aikana vintiltä löytyi vanha kivääri, johon isä myöhemmin hankki luvat, ja muita vanhoja esineitä, jotka otettiin käyttöön. Minä ja sisko saimme vinttikamarin, jonne sitten viritettiin tietokoneet, playstationit ja televisiot. Se oli aikaisemmin ollut myös vanhuksen makuukamari.

    Kun remontti oltiin parin vuoden päästä saatu valmiiksi, alkoi tapahtua outoja asioita. Isän löytämä vanha ruosteinen herätyskello pirahti kesken talviyön soimaan ja herätti koko perheen, vaikka kukaan ei tiettävästi ollut kelloon vintiltä löytymisen jälkeen koskenut.

    Mökki sijaitsee järven äärellä ja talvi-iltoina lumen keskellä alkoi häilyä outoja valopalloja, niin kuin joku olisi liikkunut jäällä suurten taskulamppujen kanssa. Isä kävi moneen kertaan tarkistamassa joen penkat, mutta ketään ulkona ei tuntunut liikkuvan. Se olisi muutenkin ollut mahdotonta, sillä lähimpään naapuriin oli kilometrien matka.

    Kaikista pelottavinta oli kuitenkin vintti. Minä ja siskoni vietimme siellä kesät ja päiväsaikaan oli rauhallista. Yöaikaan vinttiportaikossa kuitenkin alkoi kuulua askelia. Joku avasi selkeästi alakerranoven ja alkoi hitain askelin nousta portaita ylös. Vintti on kahdessa osassa ja se osa jossa me nukumme on erotettu seinällä isommasta osasta vinttiä. Askeleet pysähtyvät aina vinttikamarin oven taakse ja jäävät siihen.

    Odotimme siskon kanssa hetkeä, jolloin ovi avattaisiin, mutta sitä ei ikinä tehty. Olimme askelten vuoksi usein niin peloissamme, että meidän oli aina pakko lähteä kahdestaan alakertaan, jos jommallakummalla oli siihen yö aikaan tarvetta.

    Eräänä kesäiltana kun istuimme siskon kanssa jälleen vintillä kuulimme alakerran oven avautuvan ja isän huutavan jotakin. Koska minulla oli kuulokkeet päässä ja siskolla peliäänet kovalla, emme kuulleet mitä hän huusi. Pyysimme toistamaan huudon, mutta isä ei enää vastannut. Oletimme että sauna oli valmis, joten otimme pyyhkeet ja menimme alakertaan.

    Ulkona äiti ihmetteli minne olemme pyyhkeiden kanssa menossa. Kun sanoimme isän käskeneen saunaan, äiti katsoi meitä kummissaan ja sanoi että isä on jo toista tuntia kalassa. Kysyimme äidiltä että hänkö sitten oli meille portaikossa huutanut, mutta äiti kielsi ja sanoi olleensa pihalla. Emme vieläkään tiedä kuka meille tuolloin huusi.

    Tuon tapahtuman jälkeen emme ole enää vuosiin uskaltaneet kesämökille siskon kanssa mennä, vaan pysyttelemme kaukana koko paikasta. Jos talon entinen omistaja on se joka kulkee vintin portaita ja huusi meille sinä kesäiltana, hän ainakin löysi keinon pitää minut ja siskoni poissa talostaan ja sen tiluksilta.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, Moni-ilmiö, Pudasjärvi.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti