Kerron tarinan Nivalan Aittoperän lakeuksilta. Tarinan minulle kertoi äitini joka on omalta äidiltään kuullut tämän.
Mummoni joka oli siihen aikaan toisella kymmenellä oli tulossa illalla piikomasta. Oli talvinen ilta ja kuukin mollotti taivaalla. Lähellä koti porttiaan tuli vastaan nainen jolla oli nyytti olalla. Nyökkäsi mummolleni kohdatessa. Mummoni oli jääny ihmettelemään että miten ei näkynyt kuin yks varjo..hänen omansa. Kuu kun loisti sivusta. Kääntyi taakseen katsomaan niin naista ei ollut enään.
Kottiin päästyään mummoni kertoi äidilleen että mitä oli nähny. Oli siinä isoisoäitini ajatellut että vieläkö se etsii miesvainajaansa. Ja kertoi tarinan että nainen etsii miestään jonka karhu tappoi tuohon kankaalle. Nainen kyllä löysi aikanaan miehensä kuolleena mutta karhu tappoi myös tämän naisen.
Isoisoäitini sanoi että se on kulkenut jo kauan tuossa tiellä. Isoisoäitini vei sitten siunattua maata paikalle missä karhu oli raadellut miehen ja naisen. Puun juurelle kankaalle. Puussa oli edelleen kynnen jäljet muistuttamassa. Tuskin naista on enää nähty… en minä ainakaan siellä asuessani…
