Tämä tapahtui kun olin yläasteella. Talo, jossa asuimme oli rakennettu 1940-luvulla.
Olin keittiössä, kun yläkerrasta kuului lapsen ääni. Ajattelin sen olevan pikkusiskoni joten lähdin nousemaan portaita ylös. Kikatus ja leikkiminen kuului todella kovaa ja portaiden yläpäähän tultuani huusin siskolleni josko hän voisi pitää pienempää ääntä. Äänet lakkasivat. Kun saavuin makuuhuoneeseen, siellä ei ollut ketään. Niin ja olin unohtanut, että siskoni oli mennyt kaverilleen kylään. Pohdiskelin pitkään kuulinko äänet oikeasti vai kuvittelinko vain. Mutta kuulin minä ihan niinkuin normi ihmisen äänen. Äitikin sanoi kuulleensa kevyitä askelia.
Tämän lisäksi kuulin kuiskauksen tapaisen äänen korvani juuresta eräänä yönä mennessäni nukkumaan. Tämä tapahtui viime talvena (2013) ennen muuttoamme.
Talomme oli toiminut toisessa maailmansodassa suojapaikkana ja luotien reikiä oli ulkoseinissä.
