Olin kaverin luona yötä ja iltahämärällä sitten puhuttiin kuulemiamme kumitusjuttuja (Tämä oli tapanamme hyvin usein).
Pian sitten kaverini äiti liittyi porinoihin ja jonkun ajan kuluttua keskustelu kääntyi perheessä aiemmin onnettomuudessa kuolleeseen lapseen, jonka aaveen kaverini äiti on kuulemma nahnyt usein aamuyöstä kulkevan tontin reunan pellolla, kuulevansa hänen puhettaan, siirtelevän talossa tavaroita ja muuta vastaavaa.
Äiti sitten kävi tunteelliseksi, hieman itkuiseksikin puhuessaan tästä ja lähti aikaisemmin nukkumaan jättäen meidät jatkamaan tarinoitamme. Lopulta mekin väsyimme ja meninne yläkertaan peiton alle, unen tuloa sai odotella jonkin aikaa, mutta lopulta nukahdimme. Heräsin sitten myöhemmin yöllä napsahdukseen.. ja huomasin kaverinikin heränneen, kuuntelimme vielä jonkin aikaa jospa kuulisimme äänen uudestaan, mutta ilman tulosta. Tulimme siihen tulokseen että kummitustarinat vielä pyörivät päässä ja kuvittelimme vain, päätimme sitten käydä alakerrassa juomassa vettä.
Portaiden alapäässä oleva vessan ovi oli auki ja valot olivat päällä, kaverini ajatteli äitinsä käyneen ja unohtaneen valot päälle eikä ajateltu asiaa sen enempää, hän sammutti valot ja laittoi oven kiini. nukuimme yön yli ja aamulla herättyämme menimme keittiöön kahville ja huomasimme lattialla olevassa kihvelissä lasinsiruja.
Kaverini äiti tuli muutaman minuutin kuluttua kotiin käytyään kaupassa ja kysyimme lasinsiruista. Hän kertoi heränneensä yöllä ja käyneensä myös juomassa vettä ja huomasi vessassa olleen valot päällä, (luullen tietysti että jompikumpi meistä oli unohtanut ne päälle) ja oli sammuttanut ne, aamulle tultuaan alakertaan vessassa oli taas valot päällä ja ovi auki, hän sammutti valot ja kun hän perääntyi laittamaan ovea kiinni, lamppu oli poksahtanut rikki.
Kaverini äiti ihmetteli meidän ilmeitämme ja kerroimme sitten äidille oman alakerta reissumme ja että valot olivat olleet tuolloinkin päällä.. istuttiin varmaan tunti kahvipöydän ääressä, miettien miten tämä oli mahdollista. Äiti uskoi täysin hänen kuolleen lapsensa olleen asialla, me emme olleet täysin varmoja mitä uskoa, ehkä vieläkään.
Mielessäni on vielä eräs toinenkin tarina, mutta en kirjoita sitä vielä, koska tämä on tapahtunut ollessani ihan pieni ja minun täytyy kuulla tämä uudestaan äidiltäni piakkoin että voin kirjoittaa sen, koska muistan siitä vain pääpiirteet.
