Elettiin siis 2010- kesää. Olin makselemassa aamulla anivarhain noin klo: 06-07 välillä laskuja tietokoneellamme. Mies oli töissä ja pieni poikamme nukkui huoneessaan.
Siinä laskuihini uppotuneena kuulin ihan selvästi kuinka takanani kajahti voimakas lapsen kirkas ääninen kuiskaus ”äiti” se kuului hetken päästä uudelleen. Ajattelin että kas, poikanihan on aikaisin ylhäällä. Menin tarkastamaan tilanteen ja lapsi nukkui kuola poskella tuhisten, huoneen ovi oli kiinni joten se ei voinut siis kuulua huoneestaan koska hänen huoneensa oli eripäässä asuntoa kuin olohuone jossa olin.
Kylmät väreet viilsivät tapahtuneen johdosta selkäpiitäni. Asunnossa kuului myös kummallisia supatuksia, joskus vieraatkin kysyivät ”ai mitä sanoit?” sitten selvisi että he olivat kuulleet epämääräistä mutinaa kuiskauksina. Talo oli tiettävästi rakennettu joskus 50- luvun alussa, asuimme siinä vuokralla.
Ja ainakin yksi pitkään taloyhtiössä asuneista naapureista on maininnut että asuntoon on kuollut kouluikäinen lapsi joskus vuonna ennen elinaikaani, ja tämän kuolemantapauksen hän kertoi kun kannoimme vuosia sitten muuttolaatikoita asuntoon, ja vitsaili naureskellen että mitenkäs uskallatte asua tässä, edellinen asukas muutti tapahtumien takia pois. Ehkäpä se kummitus saisi lapsestanne leikkikaverin 🙂 Eli siis asukkaan/lapsen kuolema oli tapahtunut ennen 80- luvun puoltaväliä.
Asunnossa kuului aina iltaisin/öisin ääniä kuin joku kävelisi avojaloin lattialla. Paperit/lehdet rapisivat lehtikorissa ja muutenki pientä elämisen ääntä. Joskus lapseni soivat lelut pitivät ääntä öisin lelukoreissaan ja hyllyillä.
Joskus täytyi ihan mennä katsomaan että mikäs hiiri täällä jyrsii minun käsityölehtiäni. Mitään ei koskaan näkynyt. Asetin jopa turhaan hiiren loukkujakin. Eli kyseessä siis selittämättömiä ääniä, tai vastaavaa jotain henkiin liittyvää.
Yhdellä kertaa sitten kävin kylvyssä olin yksin kotosalla. Elettiin syksyä 2010. Kävin aina ovi auki koska en uskaltanut laittaa ovea kiinni koska se oli aikanaan kosteudesta turvonnut,että sitä sai puskea auki jos halusi pois kylpyhuoneesta. Kylvystä tultuani sitten istahdin olohuoneen sohvalle katsomaan uutisia. Vilkaisin ikkunaan joka oli tietenkin ovi auki kylpemisen jälkeen höyryssä.
Ikkunassa oli selvä kämmenen jälki sormineen kaikkineen. Kokeilin painaa vierelle omani, ja kämmenen jälki oli selvästi omaani pienempi. Ja tismalleen samanlainen ihmisen tuottama kuin minunkin. Säikähdin kovasti! Joku henki siellä pyöriskeli. Myöhemmin kun lapseni kasvoi, hän höpisi aina tyhjään nurkkaan, ja ojensi lelua ja naureskeli. Kerran hän syötti keksiä näkymättömälle hahmolle ja hoki ” tyttö, otaa tyttö otaa” !
Muutimme mekin sitten tästä asunnosta pois. En nimittäin halua jakaa kotiani toisen ulottuvuuden henkilöiden kanssa.
Yksi vastaus aiheeseen Kuiskauksia