• Koulun pommisuojan aave

    Tapahtumapaikka
    Oulu

    Tapahtuma-aika
    2011

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Marja-Terttu

    Meidän koulussa on Pommisuoja.

    Siellä on järjestetty tapahtumissa ns. ”Kummitusluola” jonka oppilaat ovat järjestäneet. Meidän viitosluokalla ja kutosella on semmonen tyttöporukka, joita kaikkia kiinnostaa kaikki paranormaali. Meitä on kuusi ja välillä seitsemän. Kaikkia kiinnosti paikka, ja tiesimme mistä sinne pääsee, (nimet on muutettu) koska tiia ja hanna olivat järjestäneet siellä kummitusluolaa.

    Pommisuojaan pääsi koulun pienestä kirjastosta; Lukunurkasta. Aloimme käydä siellä. Salaa. Valehtelimme opettajille, että teemme näytelmää, ja jäimme ”harjoittelemaan” välitunniksi. Kun menimme sinne, yksi tai kaksi jäi pommisuojan ovelle vahtimaan, että jos joku tulisi, kerkeäisimme pois. Aluksi kukaan ei uskaltanut kuin kurkkia pitkille maan alaisille käytäville; toinen oli leveä, mutta matala. Toinen oli kapea ja pimeä. Itse en kapealle pysty tulemaan vieläkään koska mua ahistaa ku se o nii kapee, pimee ja pitkä.

    Koska ainainen kiinnijäämisen pelko alkoi painaa, pääätimme tehdä näytelmän joka kuvattaisiin pommisuojassa. Ihme kyllä, saimme luvan. Nykyään uskallamme olla täysin pimeässä käytävien päässä. Emme kyllä kaikki sen kapean. Siellä näkyy lattiassa todella vanha veriläiskä :S Viime viikolla sinne ilmestyi Vesilammikko josta säteilee kaikkea pahaa. Lammikon ilmestymisen jälkeen on tuntunut siellä henki, jonka oikeasti tunnemme kun se liikkuu sellaisena kylmänä aaltona.

    Saimme siihen yhteyden kysymyksillä: esim. ”Tee joku ääni jos sää ymmärrät meidän puhett” Henki kolistelee tavaroita yms. jos on samaa mieltä. Kyselemällä saimme selville, että henki on pieni pelokas poika. Sinä päivänä meitä oli siellä viisi. Vain kolme meistä painoi kätensä siihen vesilammikkoon ja sitten me kuulimme ja uskoimme poikaan. Kaksi muuta jotka koskivat vain sormella, eivät usko poikaa ja poika ei pidä heistä.

    Henki vastaa vain minun ja Emilian kysymyksiin ja sitä kolmatta joka uskoo, se suostuu ottamaan kädestä kiinni. Se luottaa siihen. Kun henki seisoi kanssamme ja piti sitä yhtä kädestä emme olleet käytävillä vaan portaiden alapäässä. Kysyimme, että onko täällä joku muukin hänen kanssaan, sillä emme uskoneet että se pikkupoika olisi niin agressiivinen, sillä aikaisemmin kun sanoimme: ”Tee joku ääni, jos nää kysymykset haittaa sua” Se mitä kummitus sitten teki, ei todellakaan ollut pelkkä ääni. Tuntui kuin koko paikka ois nostettu ilmaan ja tiputettu maahan.

    Sillä hetkellä silmissä sumeni ja koko paikka järisi. meillä loppui juuri silloin välkkä ja piti lähtee tunnille. Henki suuttui meille kysymyksistä, mutta leppyi seuraavalla välkällä. Siis, kun kysyimme, että onko joku muu hänen kanssaan, käytävän päässä jossa emme silloin olleet kuului örähdys ja ymmärsimme, että ehkä joku muu, kuin se pieni, ehkä jopa vielä puhekyvytön ja pelokas poika oli tehnyt ne äänet. Kukaan ei uskalla udella siltä mitään. Kaikki olivat aikaisemmin nähneet sen käytävän päässä tumman hahmon. Siihen käytävään olimme eniten luottaneet, mutta minä en enää ainakaan. Huomenna on taas Maanantai, ja pääsemme sinne.

    Aiomme yrittää selvittää, oliko siellä käytävässä joku muukin. Kaikki ovat kiintyneet siihen paikkaan, mikä kuulostaa hullulta, mutta kun sinne ei pääse hetkeen, tulee ikävä <3Pommisuoja 4 ever <3


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2011, äänet, henki, Oulu, pommisuoja.


  • 3 vastausta aiheeseen Koulun pommisuojan aave

    1. Andy sanoopi:

      Cool story, but… En lähtisi luottamaan siihen että kyseessä on pikkupoika. Henget sun muut kusettavat minkä kerkeävät. Ne esiintyvät milloin minäkin, vaikka joku muu voi toista väittääkin.

      Vesi on luultavasti kondenssivettä ja veri ruosteista, kuivunutta kondenssivettä. Olen nähkääs itsekin käynyt kaikenlaisissa pommisuojissa ja huoltotunneleissa.

    2. Werser sanoopi:

      Mä uskon tohon koska meidänki koulussa kummittelee. Aatu kummittelee Aatunhuoneessa. Katossa on haulikon panosten reikiä. Aatu murhattiin sinne. Kerran me nähtiin ku lattialle rupes tulee vertayhtäkkiä. Kerron myöhemmin lisää.

    3. aavadata sanoopi:

      meillä kummitelee

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti