• Koputuksia

    Tapahtumapaikka
    Kuopio

    Tapahtuma-aika
    2007

    Aaveen muoto
    Selittämättömät äänet

    Kertojana toimi
    Soñador

    Taloomme rakennettiin uusi huone minua varten vuonna 2007. Ehdin asua huoneessa jo jonkin aikaa, kun sänkyni puoleisesta seinästä alkoi kuulua koputuksia.

    Aluksi en huomioinut koputuksia mitenkään erikoisena ilmiönä, sillä seinän toisella puolen oli siskoni huone ja toisen seinustan takana sijaitsi olohuone. Joku siis olisi voinut koputella seiniin piloillaan. Aluksi kolme koputusta kuuluivat hyvin satunnaisesti, mutta ne alkoivat lisääntyivät nopeasti.

    Kun koputuksia kuului monta kertaa viikossa, kerroin asiasta muillekkin. Arvata saattaa, etteivät he tahtoneet uskoa minua. Syyttivät vain 12- vuotiaan vilkasta mielikuvitustani, sillä koputukset eivät kuuluneet muiden läsnäollessa. Silloin minua alkoi pelottaa tosissani.

    Koputukset kuuluivat selvimmin illalla, kun rupesin nukkumaan, ja pelkäsinkin yli kaiken sitä aikaa vuorokaudesta. Yritin puhua vanhemmilleni asiasta, mutta he vain tokaisi naureskellen että jotkut eristeet tai seinäparrut ne siellä vaan paukkaavat ja asettuvat paikoilleen.

    Jonkin ajan kuluttua koputukset alkoivat kuulua jopa päiväsaikaan ja sekös minut vasta pelästyttikin. Siihen aikaan huomasin huoneessani myös painostavan ahdistavan ilmapiirin ja oli sanoinkuvaamattoman suuri helpotus päästä sieltä pois.

    Pelkoni ja pakokauhuni kasvoi joka kopautuksella. Ryntäsin joka kerta koputukset kuultuani huoneestani mahdollisimman nopeasti pois, usein kyyneleet silmissä. Vanhempani kyllästyivät rauhoittelemaan minua joka ilta ja kun huomasin asian, päätin piiloutua peittoni alle karkuun juoksemisen sijaan, oli se kuinka ahdistavaa tahansa.

    Koputusten jatkuttua varmaan yli kuukautta, kyllästyin pelkäämään joka ikinen minuutti jotain ääniä seinän sisältä. Käskin itkuisen heikolla äänellä koputuksia loppumaan ja niinhän ne tekivätkin parin päivän sisällä.

    En tiedä kuinka moni uskoo tarinani todeksi, mutta voin vannoa sen olevan täyttä totta.

    Vaihdoin onneksi huonetta veljeni kanssa, ja en joudu enää elämään tuossa ahdistavassa huoneessa. Tätä, eikä muitakaan outoja kokemuksiani ei uskota vieläkään ja minulle jaksetaan nauraa aina kun otan asian puheeksi, mutta sen tiedän, etteivät ne seinän eristeet olleet ne jotka koputtelivat ja häiritsivät jokapäiväistä elämääni…


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2007, Kuopio, Selittämättömät äänet.


  • 3 vastausta aiheeseen Koputuksia

    1. Tettuliini sanoopi:

      Kyllä mie ainakin ihan oikeasti sinua uskon. Ja minä jos kuka tiierän sen tunteen ku tyypit vaa nauraa hekottaa sulle ku kerrot jtn tollasta. Mut mull on luokas hyvä ottaa asiat puheeks ku muillekki on käyny kaikkee. Yhellä asuu haamu niillä ja se tietääkseen suojellee sitä ja näi. Oon sen haamun pari kerttaa ittekki nähäny.. Ja kan kerran ku näin sen nii sillon oli ihan hirveen painostava ilmapiiri. Et ei hättää!

    2. Kisu sanoopi:

      Tässä sivustossa siun ei ainakaan tarvitse miettiä että uskotaanko vai ei, koska tämä kuitenkin on suunnattu juuri tällaisiin tapahtumiin. Mie en oikein puhu kenellekkään miun kokemuksista muutakuin vasta silloin jos joku muu kuin minä ottaa asian puheeksi.

    3. ananasaa sanoopi:

      yksi vaihtoehto voi toki olla joku tuholainenkin. mutta uskoisin että joku on yrittänyt mahdollisesti vähän pelotellakkin:) itellä on todella paljon kokemuksia kun on perinyt ”kyvyn tietää kuolemat” etukäteen. ja en pahemmin välitä mitä muut miettii koska itse olen sen kokenut mitä olen kokenut ja seurauksiakin niillä on ollut.

    Vastaa käyttäjälle ananasaa Peruuta vastaus

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti