Komeroon lukittu aave

Tapahtumapaikka
Iisalmi

Tapahtuma-aika
2005

Aaveen muoto
Tunnistamaton henki

Kertojana toimi
Aaveelle rauhan suonut

Muutimme kyseiseen asuntoon, rauhalliselle maaseudulle vuonna 2005. Hiljalleen alkoi tuntua ettei kaikki ole kunnossa.

Joka yö kello kaksitoista talossamme kuului kaappikellon lyönnit, eikä meillä ollut kaappikelloa. Muutamien kuukausien päästä kuulin ensimmäisen käskyn: Pura makuuhuoneen seinä, siellä on komero. En noteeraanut asiaa juurikaan vaan jatkoi elämää normaalisti.

Pian tämä käsky toistui lähes päivittäin. Kerroin asiasta miehelleni, joka vain nauroi ja sanoi ettei siellä ole komeroa. Äänet jatkuivat. Sitten tämä mies ilmestyi minulle. Hän oli aika isokokoinen vanha mies, hänellä oli harmaat pussihousut ja kumisaappaat, housuissa oli myös hinkselit ja paita oli valkoinen. Hän käveli uhkaavasti lähelleni ja käski huutaen minun purkaa seinän, jossa komero olisi.

Nyt jo pelkäsin. Kerroin jälleen miehelleni, että meidän on remontoitava huone ja purettava seinät. Mieheni ei uskonut vieläkään. Seuraavaksi aloin kuulla kuinka hän ulkona liikkui aina kun sinne menin. Kuulin kuumisaappaissa astelua, heinikko liikkui pellolla kuin joku siellä kävelisi, mutta ketään ei näkynyt. Tämän heinikon tapahtumat näkivät myös lapseni. Kävelimme pellolla ja yhtäkkiä edessämme kuului kuinka joka juoksi kumisaappaissa metsän reunaa kohdin, me tietenkin juoksimme toiseen suuntaan. Olin jo kauhuissani.

Lopulta kuulin kuinka tämä mies alkoi kiertää taloamme ympäri ketjuja kilisyttäen ja huutaen että minun on purettava huoneen seinä nyt. Nyt olin varma, että minä tulen hulluksi jos en tee kuten käsketään, minun on pakko purkaa seinä. Pelkäsin suunnattomasti. Aikaa oli kulunut jo pari vuotta ja olin aivan kauhuissani jo. Mieheni ei uskonut ja nauroi vain minulle. Kummitus taas pelotti minua niin paljon etten voinut enää uhmata sitä. Niinpä otin raapan esiin ja aloin raaputtaa tapetteja irti makuuhuoneen seinistä. Samaan aikaan mieheni tuli kotiin kaverinsa kanssa.

Hän kertoi naureskellen kaverilleen että minä pelkään kummitusta ja siksi rapsutan tapetteja irti, koska siellä on kuulemma komero. Muutaman tunnin repimisen jälkeen kauhistuin. Tapetin alta löytyi sarana, selvät oven reunat. Kaapinovi oli selkeästi naulattu kiinni ja kahvat poistettu. Kiljuin ja huusin. Miehet tulivat paikalle ja olivat itsekin hyvin kummissaan ja hiljaisia, mutta eivät enää epäilleet minua. He hoitivat tapettien poiston loppuun ja irrottivat oven. Sieltä tosiaan löytyi kaappi, jonka takana oli tilaa 1,5m x 2m.

Tämän jälkeen kummitus saapui luokseni, pyysi anteeksi pelotteluani, mutta selitti ettei hänellä ollut enää muuta mahdollisuutta kuin pelotella minua ja saada minut väkisin toimimaan. Olin ainoa joka oli hänet nähnyt ja kuullut, olin hänen ainoa toivo vapauteen. Sinne hän viimein pääsi ja sn jälkeen talossamme on ollut rauhallista, hänen osaltaan.