• Komeroon lukittu aave

    Tapahtumapaikka
    Iisalmi

    Tapahtuma-aika
    2005

    Aaveen muoto
    Tunnistamaton henki

    Kertojana toimi
    Aaveelle rauhan suonut

    Muutimme kyseiseen asuntoon, rauhalliselle maaseudulle vuonna 2005. Hiljalleen alkoi tuntua ettei kaikki ole kunnossa.

    Joka yö kello kaksitoista talossamme kuului kaappikellon lyönnit, eikä meillä ollut kaappikelloa. Muutamien kuukausien päästä kuulin ensimmäisen käskyn: Pura makuuhuoneen seinä, siellä on komero. En noteeraanut asiaa juurikaan vaan jatkoi elämää normaalisti.

    Pian tämä käsky toistui lähes päivittäin. Kerroin asiasta miehelleni, joka vain nauroi ja sanoi ettei siellä ole komeroa. Äänet jatkuivat. Sitten tämä mies ilmestyi minulle. Hän oli aika isokokoinen vanha mies, hänellä oli harmaat pussihousut ja kumisaappaat, housuissa oli myös hinkselit ja paita oli valkoinen. Hän käveli uhkaavasti lähelleni ja käski huutaen minun purkaa seinän, jossa komero olisi.

    Nyt jo pelkäsin. Kerroin jälleen miehelleni, että meidän on remontoitava huone ja purettava seinät. Mieheni ei uskonut vieläkään. Seuraavaksi aloin kuulla kuinka hän ulkona liikkui aina kun sinne menin. Kuulin kuumisaappaissa astelua, heinikko liikkui pellolla kuin joku siellä kävelisi, mutta ketään ei näkynyt. Tämän heinikon tapahtumat näkivät myös lapseni. Kävelimme pellolla ja yhtäkkiä edessämme kuului kuinka joka juoksi kumisaappaissa metsän reunaa kohdin, me tietenkin juoksimme toiseen suuntaan. Olin jo kauhuissani.

    Lopulta kuulin kuinka tämä mies alkoi kiertää taloamme ympäri ketjuja kilisyttäen ja huutaen että minun on purettava huoneen seinä nyt. Nyt olin varma, että minä tulen hulluksi jos en tee kuten käsketään, minun on pakko purkaa seinä. Pelkäsin suunnattomasti. Aikaa oli kulunut jo pari vuotta ja olin aivan kauhuissani jo. Mieheni ei uskonut ja nauroi vain minulle. Kummitus taas pelotti minua niin paljon etten voinut enää uhmata sitä. Niinpä otin raapan esiin ja aloin raaputtaa tapetteja irti makuuhuoneen seinistä. Samaan aikaan mieheni tuli kotiin kaverinsa kanssa.

    Hän kertoi naureskellen kaverilleen että minä pelkään kummitusta ja siksi rapsutan tapetteja irti, koska siellä on kuulemma komero. Muutaman tunnin repimisen jälkeen kauhistuin. Tapetin alta löytyi sarana, selvät oven reunat. Kaapinovi oli selkeästi naulattu kiinni ja kahvat poistettu. Kiljuin ja huusin. Miehet tulivat paikalle ja olivat itsekin hyvin kummissaan ja hiljaisia, mutta eivät enää epäilleet minua. He hoitivat tapettien poiston loppuun ja irrottivat oven. Sieltä tosiaan löytyi kaappi, jonka takana oli tilaa 1,5m x 2m.

    Tämän jälkeen kummitus saapui luokseni, pyysi anteeksi pelotteluani, mutta selitti ettei hänellä ollut enää muuta mahdollisuutta kuin pelotella minua ja saada minut väkisin toimimaan. Olin ainoa joka oli hänet nähnyt ja kuullut, olin hänen ainoa toivo vapauteen. Sinne hän viimein pääsi ja sn jälkeen talossamme on ollut rauhallista, hänen osaltaan.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2005, Iisalmi, Tunnistamaton henki.


  • 8 vastausta aiheeseen Komeroon lukittu aave

    1. Minya sanoopi:

      Mielenkiintoinen kokemus! Jäi kyllä painamaan, minkäköhän vuoksi kummitus tahtoi että komero löydettäisiin. Kertoiko hän sitä sinulle? Olisikohan kyseinen mies aikoinaan tapettu kyseiseen komeroon :S

    2. Ansku sanoopi:

      Tä tarina saa niskavillat pystyyn! Onko toi mies enää tuon kokemuksen jälkeen puhunut tai näyttäytynyt?

    3. Maiguli sanoopi:

      Mitä siellä komerossa oli?

    4. Eselso sanoopi:

      En koskaan kysynyt miksi komero täytyy purkaa, mutta vahvana tunteena oli että hän oli jäänyt sinne jotenkin loukkuun aikoinaan, kuin arestipaikka jonne hän joutui pienenä ja kuollessaan osa hänestä jäi sinne eikä hän saanut rauhaa. Uskon hänen halunneen komeron pois, jotta sinne ei kukaan enää koskaan joutuisi eikä kokisi samaa kuin hän.

    5. minä sanoopi:

      😮 olipas pelottavatarinaja se että olet kokenut tuollaista itse uskon henkiin joten uskon tuon olevan tot
      ta, mutta onneksi sitten se mies sai rauhan vaikka sinua joutui pelottelemaan.

    6. kirsi sanoopi:

      en usko tohon tarinaan se oli vähän outo
      vaikka uskon henkiin minua ei saa vaikuttuneiksi kaikista tarinoista
      ja on ärsyttävää kun oon huomannu et joo ihan valetta
      koko tarina ihan hyvin tää voi olla totta mutta mä en usko siihen

    7. Antti sanoopi:

      Tuo sai ihon kananlihalle! Varmaan aika pelottava kokemus. Ja kirsi, sanot kaikista tarinoista, että ne ei oo totta…

    8. eselso sanoopi:

      Elämäni hirveimmät vuodet, mutta kaikki päättyi viimein hyvin. Nyt hän on jättänyt meidät kokonaan rauhaan. Hieman huolestuneena olen alkanut kuuntelemaan läheistä autiota taloa, josta kuuluu koputuksia ja askeleita jotka lähestyvät taloamme. Vielä ovat pysyneet poissa ja toivon, että pysyvätkin. En kaipaa elämääni näitä ”hankalia” ja pelottavia aaveita. Tämä yksi kerta ollut riittävä.

      Hei.. psstt.. näillä sivustoilla ei ole pakko liikkua, jos ei henkielämä maistu.. vai pelottaako liikaa? Vai toivoisitko itse kokevasi näitä asioita? Voin kertoa, olisi helpompaa olla elämättä ”toisen maailman” kanssa. Harva näitä uskoo, ne uskoo ja/tai ymmärtää usein, jotka vastaavaa kokee.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti