Ristijärvi
Tapahtuma-aika
2006
Aaveen muoto
Monialainen ilmiö
Kertojana toimi
WraithResearcher
Tämä kaikki tapahtui entisen talomme viereisessä rakennuksessa joka oli toiminut kouluna 60-70luvulla.
Entisen talon historiasta en tiedä muuta kuin, että se oli ollut entisen koulun opettajan ennen kuolemaansa.
Olin silloin 12vuotias kun tämä tapahtui. Jouduin joka aamu herämään klo.5-6, koska koulu matka oli sen 50kilometriä. Pelkäsin ja sain aina oudon tunteen kun kävelin talon ohitse, en koskaan edes vilkaissut sinne päin kuin yhden kerran.
Eräänä talviaamuna lähdin normaaliin tahtiin kävelemään linja-auto pysäkille, kunnes sitten päätin mennä katsomaan koulun ikkunasta. Olin tietenkin jonkun matkan päässä siitä, koska pelkäsin. Katsoin sinne ja huomasin, että ikkunasta katsoen oikealla puolella oli hylly täynnä pulloja ja kelloja. Eteenpäin katsoessa huomasin, että siellä oleva ovi oli auki ja siellä oli piano. En huomannut siinä mitään erikoista, kunnes kun käännyin takaisin kävelemään niin kuulin, kun hyllystä oleva pullo heitettiin suoraan ikkunaan, muttei se hajonnut. Lähdin hädissäni juoksemaan bussille enkä kertonut kenellekkään asiasta.
Tämä sama pullojen nakkelu jatkui talven ajan. Outoa sanoa, mutta olin tavallaan tottunut siihen. Mutta siinä vaiheessa menin paniikkiin kun eräs kerta katsoin ikkunasta sisälle, koska huomasin ettei se välttämättä yritä satuttaa minua. Silloin ei tapahtunut mitään, mutta huomasin saman oven olleen täysin kiinni kuin silloin kun viimeksi katsoin. Siihen tosin voi olla täysin looginen selitys, mutten usko siihen pullojen nakkelun jälkeen. Unohdin myös kertoa, että kun uskalsin sinne päin katsoa niin pullot olivat taas hyllyllä normaalisti.
Kesä tuli nopeasti enkä huomannut talossa tapahtuvan mitään erikoista silloin. Sitten koitti taas syksy ja sen jälkeen talvi. En edes ajatellut talossa tapahtuvia asioita kun meidän naapuriin muutti poika josta tuli kaveri jonka kanssa olen vieläkin yhteyksissä.
Menimme leikkimään koulun seinään vasten olevaan lumivuoreen, koska se sattui olemaan paikan isoin. Kun olimme riehuneet itsemme loppuun niin jäimme lumivuorelle levähtämään. Katsoin kaveriani ihmeissäni kun hän heilutti päätään yläikkunaan päin. Kysyin, että mitä hän oikein teki. Vastauksena hän vain nauroi ja sanoi, että peilikuvani yläikkunassa näyttää harvinaisen oudolta. Katsoin itsekkin sinne ja aloin heiluttamaan päätäni, kunnes huomasin ettei se liikkunut. Menin täysin paniikkiin ja jäin siihen istumaan kuin sillä välin kaverini lähti juoksemaan. En tiedä miksi, mutta katsoin taas yläikkunaan ja hahmo liikkui vain lähemmäs ikkunaa. Huomasin että sillä oli pienen pojan kasvot. Keräsin itseni siinä vaiheessa ja lähdin juoksemaan karkuun.
Muutimme samoihin aikoihin sieltä pois. Myöhemmin uskaltauduin kertomaan tarinani siskolla joka hämmästykseksi sanoi, että oli nähnyt pienen pojan seisomassa joka aamu sen oven edessä. Pojalla oli ollut tummat hiukset ja likaiset kokovartalo haalarit tai sen tyyppiset.
Kävimme siellä ajamassa kaverini kanssa viime kesänä ja samat kylmät väreet tulivat vieläkin. Olen kiitollinen jos luvit tämän, koska minulla oli todella vaikea kirjoittaa tämä, koska olen herkkä tälläisille asioille ja varsinkin tuotti vaikeuksia muistella niitä.
