Muutin Laanilaan Hoikantielle kun olin 18. Tämä oli ihka ensimäinen asuntoni, jossa joutuisin pärjäämään omillani. Asunto on rakennettu 1950 luvulla. Hurjat 29 neliötä eli ainoat erilliset huoneet olivat vessa ja pieni vaatehuone. Nyt riittää taustatiedot.
Yhtenä päivänä minulla teki mieli makeaa ja päätin paistaa uunissa pakastepullaa. (huom. uunissa ei ollut lapsilukkoa)
Laitoin pullat uuniin ja käännyin ympäri,samalla puhelimeen puhuen. Yhtäkkiä alkoi haista palanyt muovi. Käännyin ja näin että minun vaaleanpunainen tiskaushanska oli uunin ja luukun välissä? Yritin aukaista luukkua, mutta se ei auennut. Revin revin ja huusin puhelimeen että nyt täytyy lopettaa! Suljin puhelimen ja otin tukevan otteen ja kiskaisin.. aukesi ihan helposti.
En ymmärrä miten hanska siihen väliin joutui ja miksei uuni auennut vasta sitten ku lopetin puhelun. Minulla oli tuolloin myös kaksi kissaa. Niitä kovasti kiinnosti vaatehuoneen oikeanpuoleinen katon nurkka. Oli joskus hankala saada niitä pois sieltä, kun katto kiinnosti niitä kovasti. Joskus aamusella kun hain vaatetta, olivat sukkalaatikot tippuneet lattialle. Pidin ovea aina kiinni,koska pelkäsin itsekin vaatehuonettani.. Yöllä kuulin monesti raapimisääntä. Kuin kissa olisi käynyt hiekkalaatikolla.
Hassua sinänsä, koska molemmat katit nukkuivat tapahtuma hetkellä vieressäni.. Seinäkellokin on yöllä vaihtanut paikkaa. Patterit olivat otettu nätisti pois ja laitettu kellon viereen kirjahyllylle. Muistan myös sen että tavarani olivat aina hukassa ja löytyivät mitä ihmeellisimmistä paikoista. Talvi-iltoina saattoi yhtäkkiä telkkaria katsellessa kuulua kova pamaus ikkunasta. Kuin lumipallo olisi heitetty ikkunaan. Piha on avara,joten ilkivallan tekijän olisi kyllä huomannut, kun valot oli sammutettuina. Kuitenkaan koskaan ketään ei näkynyt.
Radio ja telkkari olivat kans outoja kapistuksia. Milloin mitäkin häiriötä. Radiokanavat rätisivät ja telkkarin lähetys tökki. Silloin minun oli tapana huutaa jotain. ”Noniin anna jo olla!” ”Hei haluan katsoa telkkua” Näiden ärähtelyjen jälkeen häiriöt lähtivät. Ainakin hetkeksi.
5 vastausta aiheeseen Häirikköhenki Hoikantiellä