• Enkelikoirat

    Tapahtumapaikka
    Seinäjoki

    Tapahtuma-aika
    2013

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Sapsu

    Olin silloin 13 kun rakas koirani kuoli 12- vuotiaana. Hän oli minulle hyvin tärkeä ystävä, olihan hän ollut elämässäni niin kauan kuin jaksoin muistaa. Muutama kuukausi sen jälkeen toinen vanha koiramme kuoli syöpään 10- vuotiaana. Sitten nuorin kissamme kuoli jo pentuna kun söi ompelulankaa.

    Minulla oli masennusta enkä ole vieläkään päässyt näistä tapahtumista yli. Selittämättömät tapaukset alkoivat vasta tämän vuoden alussa. Vanhimmalla koiralla oli aina tapana katsoa ulos ikkunasta etutassut ikkunalaudalla ja odottaa että tulen koulusta kotiin. Kerran kävelin ja tulin kotiin tavalliseen tapaan, niin näin ihan varmasti että yhdellä talomme ikkunalla oli koira katsomassa ulos. Kun menin sisälle, ei elossa oleva koiramme ollut sisällä, vaan tarhassa pihalla.

    Toinen tapaus sattui kun olin heittelemässä halkoja liiteriin, ja kuulin takaani koiran laukka-askelia. Kun käännyin katsomaan että kuka sieltä tulee, niin ketään ei näkynyt, mutta sellainen kapea, auran muotoinen ”tuuli” meni ohi ja liikutteli maassa olevia lehtiä ja tassun äänet jatkuivat. Minulle tuli todella riemukas ja iloinen olo!

    Muutama viikko sen jälkeen saattui niin että olin keittiön pöydän ääressä syömässä iltapalaa kun näin että joku harmaa koirannäköinen pujahtaa eteisestä portaikkoon. Marssin vihaisena sinne koska ajattelin sen olevan nuorin koiramme, joka tykkää jahdata kissoja. Kissat asuvat siis yläkerrassa. Kun tulin sinne, oli portaikkoon johtava portti kiinni, eikä sen yli mitenkään voi meidän isokokoinen koirammekaan päästä, eikä koiraa näkynyt mailla halmeilla, ja kun etsin sitä, löysin sen tyytyväisenä köllöttelemästä sohvalla.

    Viimeisin sattumus kävi kun oli aamu ja olin heräilemässä. Makasin selälläni sängyssä ja tunsin ja kuulin kuinka joku hyvin kevyt hyppää sängylle jalkani päälle. Se ei voinut olla kumpikaam elossa olevista kissoistamme, koska ne hyppäävät aina mahan päälle ja ovat hyvin painavia. Kuulin hentoa kissan kehräystä ja avasin silmät mutta kahta kissaamme ei näkynyt. Ketään ei näkynyt.

    Liekö ollut unihalvaus, mutta minusta on kiva ajatella etteivät rakkaat ystävät ole jättäneet meitä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2013, eläinhenki, Seinäjoki.


  • 2 vastausta aiheeseen Enkelikoirat

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti