Ollessani 16-vuotias, Nala-koiramme sai 2 pentua. Toinen pennuista muutti luovutusiässä minun kanssani omaan asuntooni ja toinen jäi emonsa kanssa vanhemmilleni.
2 vuotta myöhemmin Nala sairastui vakavasti ja se jouduttiin nukuttamaan ikiuneen. Nala kuitenkin vierailee luonamme vieläkin.
5 vuotta oli kulunut Nalan kuolemasta, kun vanhempani pyysivät minua koti- ja koiravahdiksi lomansa ajaksi ja toki suostuin. Ensimmäisenä iltana kun menimme koirien kanssa entiseen huoneeseeni nukkumaan, lueskelin vielä vanhija sarjiksia.
Koirat nukkuivat matolla, toisiinsa käpertyneinä tyytyväisinä. Yhtäkkiä ne nostivat päänsä ja selvästi kuuntelivat jotain. Laskin lehden ja aloin itsekin kuunnella, eteisestä kuului selvästi koirankynsien napsuvan lattiaa vasten ja askeleet tulivat huoneeseen, koirat alkoivat haukahdella innokkaasti ja olin hämmentynyt, sillä kaapin ovessa olevasta peilistä näin Nalan haalean hahmon pentujensa vieressä leikkisässä asennossa.
Koirat rauhottuivat pian ja kun katsoin peilistä uudelleen, oli Nala kadonnut. Oli hellyyttävää nähdä kuinka Nala tuli pentujaan leikittämään, vielä rajan takaa.
