Olin 13 vuotias ja asuin maatilalla. Kotini ympärillä oli melkein pelkkää metsää ja pihan rakennukset olivat aika vanhoja, joten hämärän tultua en uskaltanut mennä ulos, eikä minulla ollut siihen tarvettakaan. Kaikkein pelottavinta oli mielestäni autiotalo, joka oli noin parin sadan metrin päässä kodistani. Olin (ja olen edelleen) hyvin taikauskoinen ja uskoin yliluonnolliseen. Olin varma että talossa ns. kummitteli. En kumminkaan viitsinyt sanoa sitä kellekkään, koska en ollut nähnyt tai kuullut mitään.
Yhtenä talvena sain oman koiran, ja sen vuoksi jouduin kävelemään autiotalon ohi lenkittäessäni sitä. Kun olin jo viikon ajan kävellyt talon ohi, aloin itsekkin epäillä kummittelu pelkoani, kunnes eräänä päivänä näin jotain todella outoa.
Olin tavallisella iltapäivä kävelyllä koirani kanssa. Tavallisesti tarkastelin taloa koko kävelyn ajan, mutta silloin olin väsynyt ja katselin kenkiäni. Kun olin noin 50 metrin päässä talosta, minut valtasi kummallinen tunne ja pysähdyin ja katsoin eteeni. Näin valkean hahmon vähän matkan päässä edessäni. Se näytti vähän talvitakille, ja sen takia äkillinen pelon tunne katosi. Ajattelin että naapurimme oli vain lähtenyt lenkille. Mutta kun katsoin hahmoa tarkemmin huomasin, että sillä ei ollut minkäänlaisia raajoja, päätä, käsiä tai jalkoja. Silloin minuun iski lievä paniikki, mutta jatkoin vielä pari metriä eteenpäin. Yhtäkkiä hahmo katosi, se ikäänkuin sulautui lumiseen maisemaan. Siinä vaiheessa lähdin juoksemaan kotiin niin nopeasti kuin pääsin. Soitin sitten yhdelle kaverilleni ja kerroin hahmosta, mutta hän vain sanoi minua vainoharhaiseksi. Sen takia pidin asian omana tietonani.
Toinen näky tapahtui noin puoli vuotta ensimmäisen jälkeen. Olin taas kävelyttämässä koiraani. Olin ollut väsynyt ja jättänyt kävelyn viime tippaan, joten oli jo melko hämärää. Sen vuoksi talo oli monin kerroin pelottavampi ja vilkuilin koko ajan ympärilleni. Kun olin jo melkein ohittanut talon ja tarkkailun tunne oli hieman hälvennyt, vilkaisin nopeasti yhteen talon sivu rakennuksen ikkunoista, näin kauhukseni valkoisen olennon seisovan takanani. Vain muutaman sekunnin murto-osan ajan katsoin sitä ikkunan kautta ja näytti sille, että se katsoi minua takaisin. Menin aivan paniikkiin ja heti hahmon kadottua juoksin kotiin henkeni edestä.
Tällä hetkellä tuota taloa ollaan purkamassa, ja hetken ajan oletin, että myös yliluonnollisuuden tunne häviäisi. Mutta nyt talon ilmapiiri on aiempaakin vihamielisempi ja pelottavampi. Ja olen melko varma, että tunne säilyy, vaikka talo purettaisiinkin kokonaan.
