Aavemaiset jalanjäljet….

Tapahtumapaikka
Kaavi

Tapahtuma-aika
2005

Aaveen muoto
Tunnistettu henki

Kertojana toimi
Tuntematon henkilö

Isäni kuoli 6 vuotta sitten. Hän hukkui. Olin silloin 7-vuotias. Äitini oli sokissa tästä asiasta, joten muutimme. Ensimmäisen kerran kun tulin uuteen taloomme minulla oli kamala fiilis, koska uusi talomme oli kyllä aika karmiva (ennen remointointia).

Ensimmäisenä yönä talossamme äitini ja siskoni nukkuivat, mutta minä valvoin keskiyöhön. Yhtäkkiä kuulin ovikellon soivan. Menin aukaisemaan. Ovella ei ollut ketään, mutta sitten näin jalanjälkien ilmestyvän maahan

ja kuulin hengitystä. Jalanjäljet tulivat minua kohti, joten juoksin huoneeseeni. Menin sängylleni ja aloin itkemään.

Kuulin hengitystä myös huoneessani. Sitten näin näyn, jossa isäni kuoli ja äitini ja siskoni itkivat. Silloin tajusin,että aave oli isäni. Kuulin kuiskauksen: älä itke olen kunnossa. Tiesin,että se oli isäni. Olin helpottunut ja iloinen. Sen jälkeen kuulin askeleet, jotka menivät alakertaan. Ja sen kummemmin en ole isääni kuullut.

Tämä on tositarina,vaikka ei ole kovin pelottava tarina, mutta silti.