• Aavemaiset jalanjäljet….

    Tapahtumapaikka
    Kaavi

    Tapahtuma-aika
    2005

    Aaveen muoto
    Tunnistettu henki

    Kertojana toimi
    Tuntematon henkilö

    Isäni kuoli 6 vuotta sitten. Hän hukkui. Olin silloin 7-vuotias. Äitini oli sokissa tästä asiasta, joten muutimme. Ensimmäisen kerran kun tulin uuteen taloomme minulla oli kamala fiilis, koska uusi talomme oli kyllä aika karmiva (ennen remointointia).

    Ensimmäisenä yönä talossamme äitini ja siskoni nukkuivat, mutta minä valvoin keskiyöhön. Yhtäkkiä kuulin ovikellon soivan. Menin aukaisemaan. Ovella ei ollut ketään, mutta sitten näin jalanjälkien ilmestyvän maahan

    ja kuulin hengitystä. Jalanjäljet tulivat minua kohti, joten juoksin huoneeseeni. Menin sängylleni ja aloin itkemään.

    Kuulin hengitystä myös huoneessani. Sitten näin näyn, jossa isäni kuoli ja äitini ja siskoni itkivat. Silloin tajusin,että aave oli isäni. Kuulin kuiskauksen: älä itke olen kunnossa. Tiesin,että se oli isäni. Olin helpottunut ja iloinen. Sen jälkeen kuulin askeleet, jotka menivät alakertaan. Ja sen kummemmin en ole isääni kuullut.

    Tämä on tositarina,vaikka ei ole kovin pelottava tarina, mutta silti.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Pohjoisen aavetarinat avainsanoilla 2000, 2000-luku, 2005, Kaavi, Tunnistettu henki.


  • Yksi vastaus aiheeseen Aavemaiset jalanjäljet….

    1. Täällätuoll sanoopi:

      Sun isäs hallus vaa tulla sanomaa hyvästit ennen siirtymistään tuonpuoleiseen

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti