Olin veljeni kanssa kävelyllä pururadalla kun joku tai jokin alkoi seuraamaan meitä. Se ilmestyi tyhjästä. Ensin en nähnyt sitä, mutta veljeni näki.
Kuulin askeleita, käännyin ja se joku alkoi kävelemään nopeammin. Kaaduin oksaan joka oli tiellä ja se joku näytti siltä että halusi auttaa minua. Se saavutti minut ja varoitti minua jostain. Se sanoi: ”Ole varovainen. Pojat saavat aikaan vaikka mitä.”
Kun kerroin tämän veljelleni, hän ei enää edes puhunut minulle. Kun koulut syksyllä alkoi, luokkalaiseni Arttu ja Jussi (nimet muutettu) alkoivat kiusaamaan minua. He löivät minua liikuntatunnilla, sylkivät päälleni ja haukkuivat minua. Silloin ymmärsin että pururadan varoittaja oli minun edesmennyt isoisä.
Olen aina uskonut aaveisiin ja muihin yliluonnollisiin asioihin. Nyt siitä on jo vuosi. Pojat lopettivat kiusaamisen ja veljen kanssa välimme ovat ihan hyvät. Mutta isoisän kuolema vielä vaivaa minua.
