• Valkoinen kissa

    Tapahtumapaikka
    Vammala

    Tapahtuma-aika
    2012

    Aaveen muoto
    Eläinten henget

    Kertojana toimi
    Ruusutassu

    Olen 13v tyttö ja tätä on tapahtunut useamminkin, mutta kerron nyt viime kerran tapahtumat. Tämä ei sitten ole mikään kauhutarina, mutta takaisin kertomukseen!

    Olin tullut normaalisti koulusta ja söin välipalaa keittiössä. Olin yksin kotona ja kissani olin päästänyt aiemmin ulos, olin siis akvaariokalojeni kanssa yksin.

    Söin siinä siis jotain pientä ja luin huvikseni pikkuveljeni Hippo-lehteä. Silmäkulmasta näin vaalean pitkäkarvaisen kissan kävelevän kohti minua. Säikähdin tietysti, koska oma kissani (oma kissani on valkoinen myös, mutta vaaleanruskeilla laikuilla ja lyhyellä turkilla varustettuna) oli juuri lähtenyt ulos, eikä ollut niin pullea ja suuri.

    Kun äkisti käänsin pääni valkoista pitkäkarvaista kissaa kohti, sitä ei enää ollut.

    Tätä on tapahtunut aiemminkin, mutta viime kerrasta oli niin kauan, etten muistanut koko juttua, lisäksi tämä taisi olla selvempi piirteinen. Olen kysynyt äidiltäni, onko talossamme ennen meitä voinut joskus asua väkeä, jolla olisi valkoinen rotukissa, mutta vastaus on ollut kielteinen. Äitini nimittäin kertoi, että ennen meitä talossa oli asunut vain eräät nykyiset naapurimme, jotka olivat myös itse rakentaneet koko talon.

    Heillä ei ole koskaan ollut kissaa, joten mietin olisiko joskus paikalla voinut kuolla tämä minulle näyttäytynyt kissa. Kissasta ei ole ollut minkäänlaista harmia, joten asia ei vaivaa minua.

    Vanhempani ja ystäväni eivät usko yliluonnollisiin ilmiöihin tai vastaaviin, itse olen kiinnostunut asiasta, joten päädyin näille sivuille. Kiitän ja kumarran, mikäli luit! (:


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2012, eläinhenki, Vammala.


  • 3 vastausta aiheeseen Valkoinen kissa

    1. Jenskulii sanoopi:

      Hm. Luin tarinasi. Minusta tarinaa ei olisi edes kannattanut pistää tänne; tue ei ole minkään sortin kummitustositarina tai edes liity kummituksiin! Kissahan on saattanut olla jonkun kaupunkilaisen ja se on karannut. Kissa ei välttämättä ole Vammalasta, mutta luultavasti – olen 90% varma – se on karannut. Ei ihmekään, että vanhempasi eivät uksoneet sen olevan mikään kummitus. Järkeä päähän ennenkuin kirjoittelet!

    2. Sartsa sanoopi:

      @Jenskulii: Älä ole kohtuuttoman ankara. Ei elävät kissat katoile silmänrapayksessä. Ei meidän kissat ainakaan, vaikka vilkkaita ovatkin.

    3. Abel sannoo sanoopi:

      Minulla on kokemusta taannoin noin kaksi vuotta kestäneestä vastaavasta kissan kuolemanjälkeisestä vierailusta, jota tapahtui about. yli 10 kertaa niin, että meni vuodeksi yöunetkin, vaikka se ei varsinaisesti ollut pelottavaa, päinvastoin.
      Vierailut alkoivat ensin tyynyn kummallisella lämpenemisellä ja arvasimme heti, että tässähän on kyseessä tuo tuttu naapurin kissa, joka oli usein meillä ja juuri tuolle tyynylle se aina eläessään hakeutui.
      Joku kerta alkuyöstä sitten havahduin siihen, kun tunsin, ette en ole ihan yksin ja sitten kissa hyppäsi jalkopäähän viereeni oikein tuntuvasti ja äänet olivat ihan aidot, siitä se tassutteli viereeni ja hyppäsi päälleni, tunne oli, että kuin häntä pystyssä iloisesti ilmoitti, että kun eläessä ei päässyt meille muuttamaan, niin nyt hän sitten tuli. Aivan täysin samalta tuntui, kuin oikea elävä kissa siinä olisi ollut, kuitenkin se tilanne siitä hiipui hetken päästä ja kun uskalsin katsoa, ei mitään enää ollut. Vastaavia tapahtumia on nyt sitten ollut tosi monia joka kerta erilainen.
      Olen puhunut kissan omistajan kanssa ja hänen tykönä se käy samalla tavalla paitsi ei hypi hänen päällensä, vaan menee lähinnä viereen kerälle, tai viereiselle tyynylle, sen kuulemma myös kuulee ja tuntee aivan selkeästi.
      Itse olen viimeisellä kerralla noin vuosi sitten nähnyt itse kissan hahmon siinä vieressäni melko pimeässä huoneessa aika selkeästikin vielä, mutta sen jälkeen on ollut hiljaista, kenties hän sai sitten rauhan ja jatkoi eteenpäin.
      Yritin aiemmin auttaa kisun henkeä eteenpäin, mutta tuloksettomasti, sillä oli sitten jotakin tärkeää tekemistä ennen kuin oli valmis lähtemään.
      Monin keinoin myös yritin estää kissaa hyppimästä päälleni yöllä, koska se säikäytti aina pahan päiväisesti ja yöunet kärsivät, kunnes tuli jonkinlainen yhteisymmärrys niin, että hän ei saa häiritä minua kun olen nukkumassa, mutta että saa kulkea vapaasti talossa, tällaisia suggestioita/käskyjä viestitin kissalle ja se alkoi toimia melko hyvin sitten ja unen häirintä väheni ja väheni.

      Ei tässä mitään sen kummallisempaa ole, monesti kuolleen energia jää tuollaiseen välitilaan, kun on jotakin kiihkeästi haluamaa jäänyt tekemättä tvs. siitä se sitten sopivan ajan/hetken tullen etenee jonnekin eteenpäin, kenties seuraavaan elämään.

      T:Abel Kuikkanen-Koponen

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti