Ukkini kuoli pari viikkoa syntymäni jälkeen.
Tädilläni oli tuolloin koira, pitkäkarvainen ja musta (en tiedä rotua). Tätini hankki uuden koiran ja jotenkin vanha koira ajautui mummolleni. Joskus vuonna 2012 tämä koira lopetettiin koska se oli sairas.
Vähän lopettamisen jälkeen minä ja pikkusiskoni olimme mummolassa yökylässä. Siellä oli sellainen ”ruohomatto” eteisessä, joka rahisi kun siitä käveli. Nukuimme saunakamarissa jonne pääsi vain pannuhuoneen kautta, ja siellä oli sellainen pellistä tehty ovi (aika paksu) josta kun kulki, niin pelti rämähti.
Olimme valvoneen ja jutelleet aika kauan, kunnes olimme päättäneet mennä nukkumaan. Sohimme vielä taskulampuillamme ympäri huonetta. Pikkusiskoni nukkui kerrossängyn alapetillä ja sen yläpeti oli sijattu vain kissalle. Minä nukuin mummon moottorisängyssä toisella puolen huonetta.
Sitten kuului kolahdus, niinkuin joku olisi avannut keittiön ja eteisen välisen oven. Ruohomatto ratisi. Ajattelin että mummo menee päästämään kissaa ulos. Sitten kuului pannuhuoneen oven peltinen rämähdys.
Vieläkin ajattelin että se on mummo, joka tulee sittenkin katsomaan että miten meillä menee saunakamarissa. Sitten saunakamarin ovi avautui ja kuului koiran askelia sängynpäädystä. Sohimme taskulampuillamme mutta näkyi vain varjo vasten vanhaa televisiota, koiran varjo. Sitten ovi sulkeutui ja varjo katosi. Sulkija ei voinut olla mummo koska hän olisi tullut lampun kanssa.
Aamulla kyselimme silti mummolta mutta hän sanoi ettei ollut käynyt edes vessassa yöllä. Minä ja pikkusiskoni olimme varmoja että ne olivat olleet ukkimme ja mummon edesmennyt koira.