• Teatterin henget

    Tapahtumapaikka
    Jyväskylä

    Tapahtuma-aika
    2014

    Aaveen muoto
    Tunnistettu henki

    Kertojana toimi
    Sometimes dead is better

    Olin töissä eräässä teatterissa Keski-Suomessa, ja varsinkin ensimmäinen yksinäinen työpäiväni oli varsin karmiva. (En tiennyt kummittelusta vielä tuolloin.) Siivosin ihan rauhassa teatterin käytävää, kun näin pimeässä pienen, pitkähiuksisen tytön, joka hohti vaaleaa valoa. Lisäksi käytävässä oli hyvin ahdistava tunnelma, ja ihan kuin jokin iso ja musta olisi seurannut minua. Toinen outo tapaus oli pääovien aukeilu ja kirskunta, vaikkei kukaan tullut sisään tai mennyt ulos. Ovet liikkuivat joka päivä, ja ääni kuului kauas.

    Teatterilla tapahtui myös pari pelottavampaa ilmiötä, joista toisen myös työkaverini huomasi: pukuvaraston nurkassa seisoi tumma hahmo! Sitä aina säikähti, kun kulki tietyn nurkan ohi. Hahmo näkyi vain hetken ja katosi sitten, kun taas käytävän pikkutyttö oli helpompi nähdä. Käytävän tyttö myös lauleli, ja kuulin joskus myös nokkahuilunsoittoa, vaikka talo oli tyhjä. Mielestäni aktiivisimmat paikat olivat aula, pitkä käytävä ja pukuvarasto, jonka hengen ajattelin olevan myös tyttö, mutta isompi kuin käytävän lapsi. Keitähän nämä tytöt ovat/olivat?

    Kysyin kerran työkavereiltani mahdollisesta kummittelusta ja he myönsivät tämän. Jotkut olivat myös yöpyneet teatterilla kummitusjahdissa; yöllä paikka on varmasti jännempi. Pomoni kertoi, että kummitukset ovat entisiä kilttejä teatterilaisia eli hänkin tiesi kummittelusta ja sanoi, ettei teatterin henkiä tarvitse pelätä. Heh, arvatkaapa vain, kuinka pelkäsin paikkaa ukkosella ja ollessani yksin vuorossa! :s 😀


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2014, Jyväskylä, Tunnistettu henki.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti