Tämä tapahtui jokunen vuosi sitten, kun olin muutaman viikon yksin kesätöissä Ståhlbergin museolla Haapajärvellä. Olen aina suhtautunut vähän skeptisesti kummitustarinoihin, mutta tämä oma kokemus pysäytti.
Olin viimeistä viikkoa töissä Ståhlbergin museolla, joka on siis Suomen ensimmäisen presidentin kotitalo. Söin eväitäni Ståhlbergin vanhassa työhuoneessa, kunnes kuulin ääntä yläkerrasta. Selvät askeleet kuuluivat yläpuoleltani, tasan neljä askelta.
Yläpuolellani oli lukittu pieni huone/tila, jossa oli laho lattia. Pystyin melkein katseellani seuraamaan raskaita askelia, kuulosti kuin lattia kohta pettäisi. Ensimmäinen ajatukseni oli että miten joku vieras on päässyt vintille huomaamattani, vieraita kun kävi muutenkin todella vähän. Kun tajusin että olen yksin talossa, juoksin nopeasti ulos. Unohdin puhelimenikin talon sisälle, en ole koskaan jännittänyt yhtä paljoa kuin silloin, kun piti lähteä sitä hakemaan.
Soitin serkulleni joka asui lähellä ja hän tuli kaverikseni. Istuin koko ajan talon kuistilla, sisälle en mennyt. Vintiltä ei tullut ketään pois. Menimme yhdessä tutkimaan yläkertaa mutta ketään siellä ei ollut. Lukittu huone oli lukittuna, oven edessä oli raskas rautainen säppi.
Viimeisenä työpäivänäni istuin terassilla lukemassa kirjaa kunnes yläkerrasta kuului todella iso ja raskas kolahdus. Soitin taas ystäväni paikalle ja menimme yhdessä yläkertaan. Lukitun huoneen raskas rautainen oven säppi oli auki, lattialle tippuneena.
Kokemus oli kyllä niin karmiva, ettei osaa edes sanoilla kuvailla. Kukaan ei tietenkään uskonut. Askeleet olivat niin selvät ja voimakkaat ettei niistä voinut erehtyä. En tiedä miksi tapahtumat liittyivät aina tuohon suljettuun pieneen tilaan, millaista historiaa lienee kantaakaan..
