Ihan ensimäisenä tunnustan, että vaikka rajatieteet ovat aina kiinnostaneet minua, en ole silti niihin uskonut. Parin päivän takainen tapaus nosti silti ihokarvani pystyyn.
Asun Tampereella kerrostalossa, joka on valmistunut vuonna -70. Itseni lisäksi täällä asuu pari kissaa ja silloin tällöin miesystäväni toiselta paikkakunnalta. Olen asunut täällä melkein vuoden rauhallista elämää, nykyään yksin makuuhuoneeseeni meneminen jännittää.
Makuuhuoneen vieressä on vaatekomero ja näiden huoneiden välinen seinä on hieman paksumpaa kuin vaneri. Liekkö se jotain sen kaltaista materiaalia.
Olin nukkunut muutamana yönä tavallista huonommin nähden sekavia unia. Uniini herätessä katsoin kelloa ja minulla oli tunne, että aika ei kulu, että se olisi paikallaan. Kymmenen minuuttia tuntui tunnilta. Eräänä iltana en meinannut taaskaan saada unen päästä kiinni. Kuuntelin mieheni tasaista kuorsausta. Toinen kissoistani tuli makuuhuoneen oven taakse naukumaan ja ajattelin mielessäni, että tässähän tämä yö menee mukavasti puupäitä kuunnellessa 🙂 Hetken vaihdeltuani kylkiasennosta toiseen kuulin, kuinka mieheni olisi potkinut varovasti sängyn päätyä. Hetken päästä ääni kuului uudelleen, tällä kertaa kovempaa. Tajusin, että mieheni ei liiku, vaan ääni tulee minun takaani, sienän paikkeilta. Käännyin varovasti seinään päin ja samalla kissani naukaisi oikein kuuluvasti. Seinästä kuului raju koputus, kuulosti lähinnä siltä että seinää olisi potkittu vaatekomerosta! Seinällä roikkuva kitara heilahteli iskun voimasta. Säikähdin tietenkin aivan julmetusti ja huusin mieheni hereille, hän ei ollut kuullut mitään. Pyysin häntä tulemaan kanssani vaatekomeroon tarkistamaan, mistä pauke johtui. Kaikki oli kuitenkin siellä ihan niinkuin pitikin. Menimme takaisin nukkumaan.
Kolmisen tuntia tuosta koputuksesta oli hiljaista. Heräsin kuitenkin siihen, että kissani oli taas tullut naukumaan oven taakse. Parin hassun naukaisun jälkeen ääntely vaihtui murinaksi. Olin juuri aikeissa nousta mennäkseni katsomaan, mitä oven takana oikein tapahtui, kun kissani sähähti ja juoksi olohuoneen suuntaan. Samaan aikaan, kun kissa pisti laukaksi, pauke seinästä alkoi, neljän peräkkäisen iskun verran. Käännyin miestäni vasten ja vedin säikähtäneenä peiton korville. Kurkin peiton alta kohti kattoa ja rauhoittelin itseäni sen minkä osasin. Pian kuitenkin näin, että katon poikki kulki bumerangin muotoinen valo, jonka keskellä oli voimakkaammin loistava pallo. Säikähdin taas, enkä saanut ajatustani kulkemaan. Muutaman minuutin kuluttua herätin taas kuorsaavan mieheni ja selitin hänelle kokemani. Ennen aamu kuutta olin niin uuvuksissa, että nukahdin. Puoli seitsemän kuului viimeinen, vaimea kopsahdus seinästä.
Myöhemmin aamulla mietimme yhdessä, mistä ääni olisi tullut ja mikä se valo oli. Mieheni ehdotti auton ajovaloja, mutta loistavatko ajovalot neljänteen kerrokseen kaihtimien ollessa tiiviisti suljetut? Lisäksi katossa olleen valon muoto ei kuulosta yhteensopivalta ajovalojen heijastumiin. Komerossa kaikki tavarat olivat paikallaan, patteria siellä ei ole, joten ei ääni sellaisestakaan ole peräisin. En myöskään usko, että yläkerran naapuri olisi hyppinyt norsun kanssa niin rajusti, että kitara olisi lähtenyt seinällä heilumaan.
Nyt on taas ollut ihan hiljaista, ja toivottavasti tämä ei tule toistumaan!!
