Tämä ei tavallaan kummitustarina, vaikka henkimaailmaan liittyykin.
Kun isäni kihlasi ennen sotia äidin, antoi hän tälle lahjaksi Arabian lasimaljakon. Äiti piti maljakkoa suuressa arvossa. Se nostettiin aina juhlapyhinä kahvipöytään.
Äitini oli ollut jo parikymmentä vuotta kuolleena ja isäkin löytänyt uuden kumppanin rinnalleen, kun maljakko yllättäen hävisi. Oliko se rikkoontunut. Vai, mitä sille oli tapahtunut? minä yritin kysellä, mutta kukaan ei tuntunut tietävän asiasta yhtään mitään.
No niin, 1997 minä muutin Kokkolaan. Pari päivää muuttoni jälkeen satuin näkemään kirpputorilla, eräällä pöydällä täsmälleen samanlaisen maljakon. Kallishan se oli, mutta minun oli se saatava. Nyt oli minun vuoroni täyttää maljakkoa. Ja minä Päätin, että maljakko tulisi kadonneen kihlamaljakon tilalle suvussa kulkemaan. Muutaman vuoden päästä vanhimman sisareni poika, kummipoikani kihlautui ja annoin maljakon hänelle. Vannottaen poikaa pitämään siitä hyvää huolta.
Mutta jokin minun elämästäni tuntui nyt puuttuvan. Minua kadutti, että olin antanut maljakon pois. Kului jokunen vuosi taas. Ja olin taas muuttamassa. Kokkolasta Ouluun. Päivää ennen muuttoani tunsin kummasta vetoa astua erään kirpputorin oveasta sisälle. Ja, kun sen tein, minä en ollut uskoa silmiäni! Sivuhuoneen pöydällä minua odotti taas kihlamaljakon kaksoiskappale. Kuinka monta noita maljakkoja oli voinut säilyä lähes kuudenkymmenén vuoden takaa? Ja miten oli mahdollista, että maljakot olivat osuneet juuri minun tielleni?
Ostin taas maljakon. Kun kerroin naapurilleni ihmeellisestä sattumasta. Hän totesi: Sinun äitisi halusi jättää itselleen tärkeän ja rakkaan maljakon sinulle perinnöksi. Minä olen samaa mieltä. Enkä taatusti enää elämäni aikana, aio luopua maljakosta, vaikka tiedän jo kenelle haluaisin sen jättääkin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kaikkiaan kolme kihlamaljakkoa lähtee kulkemaan suvussa perintönä. Minulla nimittäin on vahva epäillys, että se alkuperäinenkin on vielä ehjä.
Se vain sattui tipahtamaan erään sisareni laukkuun ja on sillä tiellä.
