Mummolani oli vielä 1960-luvulla yksi Ylihärmän tunnetuimmista kummitustaloista. Se oli aiemmin ollut lakitupa ja perimätieto kertoi sinne puukotetun yhden ihmisen.
Tätini löysi lapsena leikkiessään ulkorakennuksen alta viisi eri kokoista ihmisen pääkalloa. Ne toimitti ilmeisesti hänen isänsä pois sen jälkeen kun hän oli niistä kertonut.
Talon vintiltä kuului usein askelia ja kerran kuulin noin 7 vuotiaana kuin joku juoksisi vintin jyrkkiä kierreportaita alas. Aioin mennä vastaan säikyttääkseni siskoksi luulemani. Välissä oli kaksi ovea, mutta portaissa tulija pysähtyikin heti kun otin sinne suuntaan askeleen. Heti kun hän jatkoi, tapahtui sama uudelleen.
Kuulin pihalta vanhempieni ääniä ja menin ikkunaan, jolloin portaiden ryminä jatkui ja joku juoksi kuistin ovesta pihalle – ainakin niin oletin äänen perusteella. Olin juuri ikkunassa ja ihmettelin kun ovesta ei tullutkaan ketään. Sillä vauhdilla olisi pitänyt loikata melko kauas kuistin ovesta.
Juoksin pihalle äitini luo, joka vakuutti, että siskoni oli ollut heidän kanssaan pihalla koko aamun. Olin siis ollut talossa yksin. En ymmärtänyt asiaa, kunnes myöhemmin kuulin lisää. Äitinikin oli lapsena kuullut vintin peräkamarista lähestyvät askeleet, vaikka siellä ei pitänyt olla ketään. Veljeni näki kun yöllä makuuhuoneen ovi avautui ja pieni hahmo seisoi ovenvälissä ja sulki oven.
Toinen tätini oli 70-luvulla siivoamassa taloa hänen lapsensa leikkiessä tuvan lattialla kaverinsa kanssa kuulivat keskellä päivää askeleet vintiltä. Lapset ihmettelivät, kuka siellä on. Silloin oli herkälle tädille tullut kiire pois. Myöhemmin hain murrosikäisenä jännitystä pelaamalla spiritismiä kavereiden kanssa talossa, mutta ei mitään havaintoa saatu aikaan.
Yksi vastaus aiheeseen Pääkallot ulkorakennuksen alla