• Olematon urkuharmooni soi

    Tapahtumapaikka
    Espoo

    Tapahtuma-aika
    1992

    Aaveen muoto
    Selittämättömät äänet

    Kertojana toimi
    Eohippus

    Muutin 17-vuotiaana 1991 vallattuun taloon Espoon Matinkylässä. Aluksi meitä oli suuri joukko innokkaita nuoria kunnostamassa pitkään heitteillä ollutta taloa, mutta noin puolen vuoden jälkeen väki alkoi kaikota, enimmäkseen koska elämä ilman sähköjä ja juoksevaa vettä ei miellyttänyt. Itse asuin talossa neljä vuotta.

    Kun talon valtauksesta oli kulunut vuosi, meitä oli jäljellä enää kaksi sissiä ja kuusi kissaa. Olin paljon yksinäni talossa. Jatkoin korjaamista ja kunnostamista. Löysin mielenkiintoisia esineitä talon varhemmasta elämästä. Poistaessani vanhaa seinäpahvia, löysin niiden alta piiloon jääneitä komeroita, joista löytyi paljon vanhoja valokuvia, lasinegatiiveja, kirjeitä, kirjoja, almanakkoja, postikortteja ja vaatteita, joista vanhimmat olivat 1890-luvulta ja nuorimmat 1950-luvulta.

    Aloin lukea läpi kaikkea löytämääni ja uppouduin syvälle talon entisten asukkaiden elämään. Talo oli ollut alkujaan Helsingissä asuvan perheen kesähuvilana, mutta 1920-luvulta lähtien perheen kolme vanhapiikasisarusta oli asunut siinä pysyvästi. Eräs heistä oli ollut nuorena lähetyssaarnajana Kiinassa, ja vanhemmiten hän piti talossa sunnuntaisin pyhäkoulua.

    Tutustuin naapurissa asuvaan vanhaan mieheen, joka muisti sisarukset, ja tiesi kertoa lisää heidän elämästään. Pikkuhiljaa talossa alkoi tapahtua outoja asioita. Kissat muuttuivat vauhkoiksi ja säntäsivät joskus talon alakerrasta yläkertaan karvat pörhössä.

    Kerran istuessani yläkerrassa lukemassa, alkoi alakerrasta kuulua urkuharmoonin soittoa. Lähdin alakertaan etsimään äänen lähdettä – ääni jatkui, mutta sen syytä ei löytynyt, avasin oven, mutta ääni tuli talon sisäpuolelta.

    Tämän jälkeen urkuharmoonin ääntä kuului aina välillä, aina ollessani yksin ja lukiessani talon entisten asukkaiden kirjeitä tai kirjoja. Ilmiö ei ollut mielestäni pelottava. Lähinnä harmitti kun harmooninsoittaja ei soittanut kunnon musiikkia, vaan lähinnä sävelasteikkoja ja sormiharjoituksia. Naapurin vanha mies kertoi, että pyhäkoulua pitäneellä siskolla oli todellakin ollut talossa urkuharmooni, jota hän oli soittanut paljon, pyhäkoulussa ja muutenkin.

    Muutin pois talosta 1994, koska talo purettiin ja sen tilalle rakennettiin rivitaloja.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 1990, 1990-luku, 1992, Espoo, Selittämättömät äänet.


  • Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti

    Tämä verkkosivu on osa mediatomaatti mediataloa