Olimme asuneet ”uudessa” talossamme jo pari vuotta. Ystävällinen naapurin vanha rouva ja hänen koiransa Otto kulkivat joka päivä talomme ohi hakemaan postia. Eräänä aamuna hän ei kulkenutkaan siitä tavalliseen tapaansa niin menimme katsomaan miksei hän ole hakenut postia.
Otin postin mukaan ja tallustelin naapuriin. Yleensä Oton iloista haukkua ei kuulunu. Koputin oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Kokeilin onko ovi auki ja se oli. Astuin sisään ja kävelin mummon makuuhuoneeseen. Huhuilin samalla, eikä vastausta kuulunut. Ottokaan ei tullut tuttuun tapaansa vastaan iloisesti haukkuen ja hypellen.
Kävelin huoneen poikki mummon sängylle ja näin siinä aivan valkean ihmisen makaavan liikkumatta. Myös Otto oli aivan liikkumatta. He olivat siis kuolleet molemmat tai kuka tietää olivatko he kuolleet vai myrkytetty. Joka tapauksessa järkytyin näkemästäni ja soitin vanhemmilleni, että soittavat hätäkeskukseen. Ensihoitajat sanoivat ettei mitään ole enää tehtävissä.
Kun heidät oli haudattu (mummo hautausmaalle ja koira meidän takapihalla) talo jäi tyhjilleen. Yhtenä aamuna satuin vilkaisemaan ulos tielle ja näin tämän kuolleen mummon ja Oton kävelevän tuttuun tapaansa tietä pitkin. Ja kun katsoin uudestaan en nähnyt mitään. Tuota on jatkunut jo kauan, mutta ei se mitään, lisääkin kummallisuuksia on tullut.
Mummon vanhassa mökissä palaa aina välillä iltaisin himmeä lamppu ja kuuluu koiran iloista haukuntaa. Onneksi olen tottunu siihen silloin jo kun tämä mummo ja koira eli, mutta nyt se on hieman oudompaa.
Yksi vastaus aiheeseen Naapurin mummo