• Naapurin mummo

    Tapahtumapaikka
    Eura

    Tapahtuma-aika
    2012

    Aaveen muoto
    Monialainen ilmiö

    Kertojana toimi
    Eve

    Olimme asuneet ”uudessa” talossamme jo pari vuotta. Ystävällinen naapurin vanha rouva ja hänen koiransa Otto kulkivat joka päivä talomme ohi hakemaan postia. Eräänä aamuna hän ei kulkenutkaan siitä tavalliseen tapaansa niin menimme katsomaan miksei hän ole hakenut postia.

    Otin postin mukaan ja tallustelin naapuriin. Yleensä Oton iloista haukkua ei kuulunu. Koputin oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Kokeilin onko ovi auki ja se oli. Astuin sisään ja kävelin mummon makuuhuoneeseen. Huhuilin samalla, eikä vastausta kuulunut. Ottokaan ei tullut tuttuun tapaansa vastaan iloisesti haukkuen ja hypellen.

    Kävelin huoneen poikki mummon sängylle ja näin siinä aivan valkean ihmisen makaavan liikkumatta. Myös Otto oli aivan liikkumatta. He olivat siis kuolleet molemmat tai kuka tietää olivatko he kuolleet vai myrkytetty. Joka tapauksessa järkytyin näkemästäni ja soitin vanhemmilleni, että soittavat hätäkeskukseen. Ensihoitajat sanoivat ettei mitään ole enää tehtävissä.

    Kun heidät oli haudattu (mummo hautausmaalle ja koira meidän takapihalla) talo jäi tyhjilleen. Yhtenä aamuna satuin vilkaisemaan ulos tielle ja näin tämän kuolleen mummon ja Oton kävelevän tuttuun tapaansa tietä pitkin. Ja kun katsoin uudestaan en nähnyt mitään. Tuota on jatkunut jo kauan, mutta ei se mitään, lisääkin kummallisuuksia on tullut.

    Mummon vanhassa mökissä palaa aina välillä iltaisin himmeä lamppu ja kuuluu koiran iloista haukuntaa. Onneksi olen tottunu siihen silloin jo kun tämä mummo ja koira eli, mutta nyt se on hieman oudompaa.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 2010, 2010-luku, 2012, Eura, Moni-ilmiö.


  • Yksi vastaus aiheeseen Naapurin mummo

    1. johanna sanoopi:

      kun olin 6-vuotias olin yksin huoneessani kukaan ei ollut kotona paitsi isä mutta isä oli autotallissa
      kun leikin yksin huoneeni lattialla kuulin kuiskauksen joka kutsui nimeäni kuiskaus kuului komeron suunnasta joka on lähellä huonettani. seuraavan kerran kuulin kuiskauksia kun olin 13-vuotias mutta se ei kuiskannut nimeäni en saanut kunnolla selvää mitä minulle kuiskattiin siitä asti olen vihannut ja pelännyt komeroa ja kun komeron ovi on kiinni se saattaa hiljalleen aueta kun kukaan ei ole kotona paitsi minä. kaikkea kummallista on tapahtunut.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti