Olin pienenä, noin kahdeksan-yhdeksän vuotiaana silloisen parhaan ystäväni kanssa leikkimässä kotitaloni pihalla. Asuimme tuolloin omakotitalossa ennen vanhempieni eroa. Oli hämärä, jo pimentyvä, talvinen ja hyvin luminen ilta. Rakentelimme jotakin lumesta.
Leikkiessämme katsahdin tien toisella puolen olevaa naapuritaloa, jonka katolla näin jonkin hyvin tumman hahmon savupiipun oikealla puolen. En suuremmin kiinnittänyt siihen huomiota, ennen kuin kehotin ystäväänikin katsomaan. Katselimme hahmoa hetken aikaa, kunnes se kävi hitaasti liikkumaan savupiipun ympäri, sen etupuolelta, eli tien puolelta, puolelta josta me sitä katselimme.
Hahmo oli ainakin kaksi kertaa savupiipun korkuinen, siis ihmisen kokoinen, mutta se oli myös yhtä leveä savupiipun kanssa. Ulkomuodoltaan se muistututti muumien mörköä, joskaan sillä ei ollut minkäänlaisia tunnistettavia piirteitä, esimerkiksi silmiä, suuta tai nenää, saatika käsiä tai jalkoja. (Herää kysymys; miksi kukaan olisi keskellä talvea liukkaalla katolla, pimeällä ilman valoja, tekemättä mitään?)
Kauhuissamme päätimme yksissä tuumin juosta sisälle hetken katseltuamme suurta äänetöntä hahmoa joka liikkui katolla ilman mitään järkevää, näkyvää syytä. Juoksimme sisään, jossa äitini ja ystäväni äiti keskustelivat keittiössä. Piilouduimme eteisen nurkkaan, josta ei näkynyt ulos sille puolen, jossa naapurin talo, ja musta hahmo, olivat. Vanhemmat ihmettelivät mitä oli tapahtunut. Selitimme näkemämme heille, mutta hahmoa ei katolla enää näkynyt. (Näin jälkikäteen mieleen herää seikka, että talon isäntä, joka muuttaessamme vuosituhannen vaihteessa oli vielä elänyt, kuoli asuessamme naapurissa, mutta en muista tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen kokemamme.)
2 vastausta aiheeseen Naapurin katon mörkö