• Musta hahmo

    Tapahtumapaikka
    Lappajärvi

    Tapahtuma-aika
    1998

    Aaveen muoto
    Ilmestykset

    Kertojana toimi
    Tuntematon henkilö

    Lapsuuden kodissani, 1990-luvun lopulla koin kauhunhetkiä muutamana yönä peräkkäin. Olin 17-vuotias. Eräänä talvi-iltana havahduin huoneessani jonkun läsnäoloon. Oletin, että äiti oli tullut käymään huoneessa ja sanoin, että väsyttää.

    Ei kuulunut vastausta, joten raotin peiton kulmaa. Ja siinä se oli, iso kokoinen musta ”varjo”. Seisoi sängyn vieressä ääneti. Pelotti, sain jotenkin kähistyä varjolle, että mene pois. Varjo lähti pois, kulki seinän läpi. Loppuyön nukuin valot päällä.

    Seuraavana yönä varjo kiusasi fyysisesti. Istui nilkkojen ja reisien päällä sekä piti olkapäistä kiinni niin etten voinut liikkua. Aloin saada kummittelusta jo tarpeekseni ja rukoilin. Osaksi rukoilin sieluparkani puolesta ja osaksi varjon puolesta, että sekin saisi viimeinkin rauhan. Rukoilin vielä suojausta itselleni ja kotiväelle. Tämän jälkeen varjoa ei enää näkynyt, toivottavasti ei tule takaisin koskaan.

    Tämäkin varjokummitus muistutti etäisesti Tove Janssonin mörköä.


    Jaa facebookissa
    Tarina löytyy arkistosta Lännen aavetarinat avainsanoilla 1998, 2000, 2000-luku, Ilmestykset, Lappajärvi.


  • 6 vastausta aiheeseen Musta hahmo

    1. Juuuliaa sanoopi:

      Huui, onkohan totta ? Ö.ö

    2. jokuvain sanoopi:

      huii jos on totta

    3. NoZero sanoopi:

      ”piti olkapäistä kiinni niin etten pystynyt liikkumaan” ?
      Tummien hahmojen näkyminen ja liikkumattomuus ovat molemmat unihalavauksen oireita :D.. Oisko stressiä tahi jottaa muuta mielenpäällä ollu niin että tälläistä olisi voinut sattua?

    4. NoZero sanoopi:

      http://fi.wikipedia.org/wiki/Unihalvaus

      Tuossapa ois :D… Sanoisin että 100,00% varmuudella sulla ollu unihalvaus.

    5. PPPPPPPPPPPPP................. sanoopi:

      no…taidan mä jollain tapaa uskoa, sillä mä itekki pelkään meidän taloo sillä se on toosi vanha…

    6. PPPPPPPPPPPPP................. sanoopi:

      no, taidan mä jollain tapaa uskoo…en nyt rupee selittämään miten…

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

     
    © 2004 Henkientalo.com - Kaikki oikeudet pidätetä :)

    Facebook - Twitter - Sivukartta - Sisällön kopioiminen - Mediakortti