Lapsuuden kodissani, 1990-luvun lopulla koin kauhunhetkiä muutamana yönä peräkkäin. Olin 17-vuotias. Eräänä talvi-iltana havahduin huoneessani jonkun läsnäoloon. Oletin, että äiti oli tullut käymään huoneessa ja sanoin, että väsyttää.
Ei kuulunut vastausta, joten raotin peiton kulmaa. Ja siinä se oli, iso kokoinen musta ”varjo”. Seisoi sängyn vieressä ääneti. Pelotti, sain jotenkin kähistyä varjolle, että mene pois. Varjo lähti pois, kulki seinän läpi. Loppuyön nukuin valot päällä.
Seuraavana yönä varjo kiusasi fyysisesti. Istui nilkkojen ja reisien päällä sekä piti olkapäistä kiinni niin etten voinut liikkua. Aloin saada kummittelusta jo tarpeekseni ja rukoilin. Osaksi rukoilin sieluparkani puolesta ja osaksi varjon puolesta, että sekin saisi viimeinkin rauhan. Rukoilin vielä suojausta itselleni ja kotiväelle. Tämän jälkeen varjoa ei enää näkynyt, toivottavasti ei tule takaisin koskaan.
Tämäkin varjokummitus muistutti etäisesti Tove Janssonin mörköä.
6 vastausta aiheeseen Musta hahmo